Apu krooniseen kipuun korvien välistä

Akuutti 11.1.2011

Lääketiede pystyy auttamaan kroonisen kivun hoidossa vain vähän. Lääkkeillä voidaan katkaista kivulta terä, mutta jäljelle jäävän kivun kanssa on – kuten usein sanotaan – yksinkertaisesti vain opittava elämään.

Kroonisen kivun syntytavasta ja pitkittymisestä ei vielä tiedetä läheskään kaikkea. Tutkimukset esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön kipujen pitkittymisestä kuitenkin kertovat, että psykososiaalisten tekijöiden merkitys on fysiologisia suurempi (Elomaa & Estlander 2009).

Kivun mittaaminen

Yleisimmin käytetty kipumittari on ns. visuaalianalogiasteikko eli VAS. Se on kymmenportainen jana, jonka ääripäissä ovat ”ei kipua” ja ”sietämätön kipu”. Lapsille on kehitetty versio, jolla he voivat kuvata kivun voimakkuutta erilaisten kasvionilmeiden avulla.

− Kipujana toimii hyvin akuutissa kivussa sekä myös syöpäkivussa, joka on sekä akuuttia että kroonista kipua. Mutta kroonisilla kipupotilailla, joille kipu on alituinen piina ja joiden koko elämä kiertyy vyyhtinä kivun ympärille, asteikko ei toimi, sanoo kipupoliklinikan (OYS) vastuulääkäri Voitto Järvimäki. He ilmoittavat kivun määräksi aina lukeman asteikon yläpäästä.

Lääke

Kivun katsotaan kroonistuneen, mikäli se jatkuu kudoksen tavallista paranemisaikaa pidempään, käytännössä kauemmin kuin 3 - 6 kuukautta. Monen kroonisen kivun taustalla on huonosti hoidettu akuutti kipu: mikäli kipua on sen alkuvaiheessa hoidettu joskus riittämättömästi, kivun uudistuessa sen pitkittymisen riski kasvaa.

− Jos akuuttiin kipuun on aiemmin löytynyt hoito ja tilanteesta on selviytynyt hyvin, ei uusi kipukaan ole yleensä kovin suuri järkytys, sanoo kipupsykologi Pauliina Soini OYS:sta. Mutta jos aikaisempi kipu on huonosti hoidettu ja ihminen on siitä vain jollakin lailla selvinnyt, niin ne kokemukset vaikuttavat monella tavoin. Kipu sinänsä, mutta myös kokemukset, ajatukset ja tunteet muokkaavat hermoverkostoa ja kivunsäätelyjärjestelmää.

− Kudosvauriokipu kuten esimerkiksi nivelrikko tai lannerankakanavan ahtauma erityisesti iäkkäillä ihmisillä, on hoidettavissa aika hyvin tulehduskipulääkkeillä, parasetamolilla ja morfiinijohdannaisilla. Hermovauriokivussa puolestaan joudutaan usein käyttämään kolmen lääkkeen, masennuslääkkeen, epilepsialääkkeen ja morfiinijohdoksen yhdistelmää, mutta tälläkään kombinaatiolla hermovauriokivusta ei saada pois kuin 25 - 30 prosenttia.

Syöpäkivun hoito nousee aika ajoin julkisuuteen. Erikoislääkäri Järvimäen mukaan syöpäpotilaiden kivunlievitys on valitettavasti edelleen usein riittämätöntä.

− Myös useille iäkkäille ja ennen kaikkea dementiapotilaille tarvittaisiin nykyistä vahvempia lääkityksiä, pieniä annoksia. Kroonisille kipupotilaille sen sijaan vahvoja morfiinijohdoksia saatetaan määrätä jo vähän liiankin herkästi, Järvimäki arvioi. Tuloksena on usein vain kipukoukun vaihtuminen toiseen koukkuun.

Liike

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten hoito-ohje esimerkiksi selkäkivulle oli lepo ja rasituksen välttäminen. Nykyisin tiedetään, että useimpien kroonisten kiputilojen kohdalla asia on täysin päinvastoin.

− On erittäin tärkeätä saada ihminen ymmärtämään, että liikunta on hyvin harvoin pahasta, Voitto Järvimäki korostaa. Potilas saattaa ajatella, että koska vähäinenkin liikunta lisää kipua, hänen ei tulisi rasittaa itseään lainkaan. Totuus kuitenkin on, että liikkumattomuus ja sängyn pohjalla makaaminen eivät paranna ketään. Läheisten jatkuva hyssyttely, hyysääminen tai sääliminen ei myöskään auta.

− Sama liike ei kuitenkaan sovi kaikille, muistuttaa kipupsykologi Pauliina Soini. Juuri siksi fysioterapeutit räätälöivät kipupotilaille liikehoitoa; usein kehon hallintaa ja rauhoittumista, kärsivän kropan hoitamista. Ja kipupsykologi puolestaan tukee kärsivän kopan rauhoittamisessa.

Asenne

Kipu tulee elämään aina kutsumatta ja kroonistuessaan se panee monet asiat uusiksi. Kipu vaikuttaa toimintakykyyn ja heijastuu niin työntekoon, harrastuksiin kuin sosiaaliseen elämäänkin. Kipu jäytää psyykettä ja muuttaa esimerkiksi tunteiden käsittelyä.

− Sanalla sanoen, krooninen kipu vaikuttaa ihmisen olemassa olemiseen, sanoo Soini.

Pitkään jatkunut kipu saa ihmisen elämässä roolin sen mukaisesti, millaisen merkityksen hän sille antaa. Anestesiologian erikoislääkäri Anneli Vainio (2009) kirjoittaa, että ”kipu voi olla vihollinen tai nujertava paholainen, kipu voidaan ymmärtää henkisenä kasvuna tai ihminen voi pitää sitä osana elämää, asiaankuuluvana ikävänä asiana”.

− Meillä kullakin on erilainen kipuhistoria. Emme me tiedä, miten esimerkiksi hyvin varhain lapsuudessa koetut kivut ovat rekisteröityneet muistiin ja elimistön muistiin, Soini toteaa.

− Aikamme ihanteita ovat nuoruus ja terveys. Iäkkäät ihmiset hyväksyvät kivun uudempia sukupolvia paremmin, pohdiskelee kipupoliklinikalla pian 30 vuotta työskennellyt Järvimäki. Se nyt vaan on niin, että suurimmalla osalla ihmisistä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat alkavat 40 ikävuoden jälkeen.

Akuutilla kivulla on oma tehtävänsä: se varoittaa ja viestittää, että elimistössä on jotain vialla. Akuutin kivun olemus on siten myös positiivinen, mutta onko krooninen kipu yksistään negatiivista?

− Krooninen kipu häiritsee ja kuluttaa, mutta se myös opettaa, vastaa kipupsykologi Pauliina Soini. Kipu pakottaa tutustumaan omaan itseen, tunteisiin ja tapoihin reagoida.

− Kyllä se tavallansa valmistaa ihmistä henkisesti isommaksi, toteaa Järvimäki ja lainaa vanhaa sanontaa: ”vahvan hengen perässä tulee lahonnutkin ruumis”.

Jos ote elämästä kirpoaa jatkuvan kivun takia ja omat voimat eivät riitä, uutta alkua voi etsiä esimerkiksi saman kokeneiden, kipunsa kanssa sinuksi päässeiden vertaisten tai asiantuntijoiden kanssa.

− Kipupsykologi ja muut ammattilaiset pyrkivät auttamaan ihmistä siinä, että hän tunnistaisi tapansa ajatella ja toimia, kertoo Soini. Pohdimme sitten yhdessä, viekö tottumus haluttuun suuntaan. Mikäli ei, niin mikä olisi muutos parempaan.

> Kivun hallinta

Asiantuntijat:
VOITTO JÄRVIMÄKI, anestesiologian ja kivunhoidon erikoislääkäri, kipupoliklinikka, OYS
PAULIINA SOINI, kipupsykologi, fysiatrian poliklinikka, OYS

Toimittaja: MARJO LAITALA