Elävää toivoa ravinnosta – Aija Mougeollen valinta

Akuutti 8.11.2011

Lääketieteen tarjoamat syöpähoidot leikkauksineen ja sädehoitoineen ovat varsin tehokkaita. Silti Sveitsissä asuva suomalaissyntyinen Aija Mougeolle päätti hylätä lääketieteelliset hoidot saatuaan rintasyöpädiagnoosin puolitoista vuotta sitten. Tämä on hänen henkilökohtainen tarinansa, ja valintansa.

”Ei minun pitänyt sairastua.”

– Olin päättänyt, etten ikinä mene mammografiaan, mutta niin vain kävi, että ajauduin sellaiseen vahingossa. Nykyään ajattelen, että näin varmasti pitikin käydä. Tulin mammografiasta ulos diagnoosin kanssa: minulla oli kaksoisrintasyöpä, sitä pahinta laatua.

Paitsi diagnoosin Aija Mougeolle sai lääkäreiltään myös selvät jatkosävelet: leikkaus odotti viikon päässä.

- Minä opetan kundalinijoogaa ja yksi sen perusasioista on, että opitaan löytämään itsestämme kaikki tarvittava voima ja päätetään ottaa vastuu itsestämme. Tämä sairaus esitti sen kysymyksen minulle uudella tavalla: ”Hei, sinä opetat tätä vastuunottamista, pystytkö siihen itse?”

– Tosi nopeasti tein sen päätöksen, että en halua apua lääketieteeltä.

”Vihdoinkin löytyi se hullu, joka on valmis kokeilemaan, toimiiko tämä!”

– Olin ollut Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutissa Fiskössä 20 vuotta sitten ja vakuuttunut siitä, että elävä ravinto on paras tapa, jolla ihminen voi itsensä ruokkia. En itse syönyt sen jälkeen elävää ravintoa paria kuukautta pidempään, mutta olin niin vakuuttunut sen terveysvaikutuksista, että soitin Lausannessa joihinkin hoitolaitoksiin, joissa on syöpään kuolevia ihmisiä, ja ehdotin, että voisin hoitaa jotain ihmistä tuomalla hänelle joka päivä elävää ravintoa ja orasmehua. Minulla oli kauhea tarve selvittää, voisiko elävällä ravinnolla parantaa syövän.

– Näissä hoitolaitoksissa tietysti ajateltiin, että olen ihan seonnut – eihän ehdotustani voitu toteuttaa. Viikko sen jälkeen kun olin saanut oman diagnoosini, tajusin ja sanoin miehelleni, että hei, nyt löytyi se hullu, joka on valmis kokeilemaan, että toimiiko se, Aija Mougeolle nauraa.

Aija päätti ryhtyä noudattamaan elävän ravinnon ruokavaliota rajaten ruokavaliostaan vielä hedelmät ja marjat, koska uskoi, että kaikki sokerit, myös hedelmäsokeri, ovat pahasta, koska syöpäsolut käyttävät sokereita ravintonaan. Aija muutti päivässä kotinsa puutarhaksi ja teki itsestään elävän laboratorion.

– Minä rupesin heti ensimmäisenä päivänä idättämään ja kasvattamaan versoja. Koko kotimme oli ihan täynnä viljelyksiäni. Se oli sellainen ensimmäinen hätähuuto, että tätä minä ainakin rupean tekemään, Aija muistelee.

– Juon kaksi kertaa päivässä orasmehua, siis vehnänoraista puristettua mehua. Viljelen oraat itse. Sen lisäksi syön herneen versoja ja auringonkukan versoja ja vähän muitakin ituja. Ja laitan niiden päälle jonkun ihanan pähkinäpohjaisen kastikkeen. Sitten lautaselle voi tietenkin laittaa väriä, esimerkiksi paprikaa, tomaattia ja muita kasviksia. Tämä on minun jokapäiväinen ruokani kaksi kertaa päivässä.

”Ruoka olkoon lääkkeemme”

Lääketieteen isän Hippokrateen kerrotaan sanoneen: ”Ruoka olkoon lääkkeesi!” Tähän ohjeeseen perustaa Hippocrates health institute Floridassa Yhdysvalloissa oman elävän ravinnon ohjelmansa, jolla yritetään auttaa sairaita ihmisiä luomaan suotuisat olosuhteet elimistön omalle parannustyölle.

Hippocrates instituutin perusti aikoinaan Ann Wigmore, jota pidetään elävän ravinnon äitinä. Saman asian takana seisoo myös kesäkuussa Helsingissä vieraillut, elävään ravintoon keskittynyt ravitsemustieteen tohtori Brian Clement. Clement on Hippocrates Health Instituutin nykyinen johtaja.

– Instituuttimme perustaja huomasi, että kuumentamattomissa kasviksissa on enemmän ravinteita, Brian Clement sanoo ja jatkaa:

– Viime vuosikymmenten aikana olemme oppineet ymmärtämään, mitä kuumentamaton ruoka sisältää. Me olemme oppineet, että raa’assa luomukasvisruoassa on hormoneja ja ne ovat solujemme kommunikaatiovälineitä. Solujen välinen kommunikaatio on elintärkeä asia. Jos solut eivät voi kommunikoida hormonien puutteen vuoksi, ne alkavat muuttua ja mutatoitua ja jos olet onnekas, saat kystan tai hyvän laatuisen kasvaimen, mutta jos sinulla on huonompi tuuri, saat syövän.

– Ravinnossa on happea. Itse asiassa kun keität ruokaa ja nautit sen tuoksusta, tuoksu on juuri ruoastasi poistuvan hapen tuoksu. Me tarvitsemme myös ravinnon kautta saatavaa happea, koska se on olennainen tekijä eri ravinteiden kuten proteiinien, vitamiinien, mineraalien, hivenaineiden ja tärkeiden rasvahappojen imeytymiselle.

– Tärkeimpiä kaikista ovat kasvissa luonnostaan ilmenevät kemialliset yhdisteet, joiden avulla kasvi itse puolustautuu sairauksia vastaan, Clement lisää.

“Ai, sinullakin on syöpä. Lähdetään uimaan!”

Kun Aijan syöpädiagnoosista oli kulunut 8 kuukautta, hän matkusti kolmeksi kuukaudeksi Clementin johtamaan Hippocrates Instituuttiin. Siellä terveyttä vahvistetaan elävän ravinnon ruokavaliolla sekä oras- ja vihermehuilla, liikunnalla, luennoilla ja erilaisilla hoidoilla.

– Se oli mahtava paikka! Siellä vihermehua virtaa aamusta iltaan ja siellä on tosi hyvä energia. Parasta siinä paikassa on se, että siellä syöpä ei ole mitään. Siellä kukaan ei ottanut kasvoilleen mitään hautajaisilmettä, vaan siellä vain puhuttiin, että mikä syöpä sinulla on, minulla on rintasyöpä; ahaa, minulla on joka paikassa syöpä; no lähdetään uimaan, Aija Mougeolle muistelee hymyillen.

Hippocrates instituutissa vähintäänkin yhtä tärkeää kuin elävän ravinnon ruokavalio on fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi. Myös tunteita käydään läpi ja niistä keskustellaan psykologin kanssa. Instituutissa opetetaan myös visualisaatiota, joka on ollut Aijalle tärkeä menetelmä hänen taistelussaan syöpää vastaan.

Visualisaatio on erityisesti Yhdysvalloissa tunnettu menetelmä, jossa syöpä yritetään parantaa mielikuvaharjoituksilla. Menetelmän isä on niin ikään yhdysvaltalainen O. Carl Simonton, joka vakuuttui 1970-luvulla siitä, että voimistamalla potilaiden parantumismotivaatiota voitiin edistää syövästä parantumista.

– Simontonin mukaan kaksi kolmesta syöpäpotilaasta menehtyy hoidoista huolimatta viiden seuraavan vuoden aikana, ellei mitään muutosta tapahdu potilaan ajatuksissa. Toisin sanoen se, mitä päässä tapahtuu, loppujen lopuksi määrää sen, mitä kropassa tapahtuu. Minä ostin heti sen Simontonin kirjan ja rupesin harjoittelemaan visualisointia, mutta se oli todella vaikeaa. Niissä harjoituksissa syöpäsolut pitäisi visualisoida harmaiksi, surkeiksi soluiksi, jotka terve solu, hurja hai terävillä hampaillaan tuhoaa, Aija kertoo.

– Se visualisointi on muuten kovaa hommaa ja se tuntuu aluksi ihan tyhmältä. Mutta uskon, että Simonton on oikeassa siinä, että usko ja toivo ratkaisevat.

Myös Brian Clement uskoo Aijan mahdollisuuksiin.

– Aija paranee, koska hän osaa visualisoida itsensä oikein. Hän pystyy näkemään itsensä terveenä ja sen arvoisena. Hän haluaa edelleen olla vaimo, äiti ja elossa, Clement summaa.

“Syöpä on lahja”

– Perheeni, 60 joogaoppilastani, kaikki ihanat ystäväni, kukaan ei kertaakaan sanonut, että mitä sinä olet päättänyt. Kuvaavaa on, miten äitini, jolle soitin samana päivänä, kun sain diagnoosin, sanoi heti: Sinä paranet. Se on kaikkein tärkeintä, että saa tukea, Aija pohtii.

– Sanon aina, että mikä ikinä onkin sen syöpäpotilaan päätös, niin tukekaa häntä. Olen niin paljon tavannut ihmisiä, jotka joutuvat taistelemaan paitsi sitä sairauttaan vastaan myöskin perhettään vastaan, koska he eivät ole samaa mieltä. Se on liikaa vaadittu.

Aija Mougeollen syöpädiagnoosista on nyt kulunut puolitoista vuotta.

– Minulla on kaksi lääkäriä, jotka tukevat minua tässä ja ovat tutkineet minua säännöllisesti. Kasvaimet ovat ihan selvästi pienentyneet siitä, mitä ne olivat silloin lähtöhetkellä.

– Ensimmäiset 6 kuukautta olivat tosi vaikeita. Vietin silloin monta kertaa koko päivän itkien. Kun niin moni ihminen ympärillä kuolee syöpään, sitä miettii, miksi minä en kuolisi. Mutta sen jälkeen syöpä on opettanut minulle niin paljon ja muuttanut koko minun maailmankatsomukseni. Se on opettanut, että pikkuasioilla ei ole merkitystä – se on iso asia oppia. Se on opettanut myös, että minun ei tarvitse olla täydellinen. Ymmärsin, että olin aina vaatinut itseltäni täydellisyyttä ja sitten kun sain syövän, niin se oli kaikkea muuta kuin täydellistä. Se oli minulle valtava oivallus ja muutti täysin elämäni, Aija muistelee.

– Näen nyt elämän ihan väreissä. Tämä sairaus on avannut minulle niin paljon ovia ymmärrykseen, rakkauteen ja lähestymiseen, että en tosiaankaan antaisi mistään hinnasta pois tätä syöpää, jota uskon, että minulla ei enää ole. Mutta vaikka olisikin, niin ei se haittaa. Ei sillä ole merkitystä.

Tämä oli Aija Mouguellen henkilökohtainen tarina ja valinta. Kenenkään syöpäpotilaan ei pidä kyseenalaistaa omia syöpähoitojaan hänen tarinansa perusteella.

Asiantuntija: BRIAN CLEMENT, johtaja, ravitsemustieteen tohtori, Hippocrates Health Institute, Florida, Yhdysvallat

Toimittaja TIIA NURMILAAKSO