Isän jälki

Akuutti 9.11.2010

Jokaisessa meissä on isän jättämä jälki. Toisilla se jälki on haalea muistikuva lapsuudesta, toisilla kipeä muisto, jonka haluaisi unohtaa. Joihinkin meistä isä on painanut syvän, rakkauden täyteisen jäljen. Siitä tunteesta ei tahtoisi päästää ikinä irti.

Ryhmä harrastajakuvaajia tutki oman elämänsä isyyskokemuksia sekä isyyteen suomalaisessa yhteiskunnassa liittyviä ilmiöitä voimauttavan valokuvan avulla ohjaajanaan menetelmän kehittäjä, valokuvataiteilija Miina Savolainen. Kolmevuotisen prosessin aikana syntyneet ajatukset, muistot ja tunteet isyydestä päätyivät lopulta kuviksi Isä - Voimauttavia valokuva -yhteisötaidenäyttelyyn.

Voimauttavasti isyydestä

Voimauttava valokuva on sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää voimauttavasti esimerkiksi perheessä tai työyhteisössä. Valokuvataiteilija Miina Savolaisen kehittämää sosiaalista innovaatiota on sovellettu 2000-luvun ajan kasvatus-, hoito- ja terapeuttisen työn aloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä.

Menetelmässä käytetään valokuvaustilanteen roolitusta, omakuvia, albumikuvia sekä arjen teemojen tavoitteellista kuvaamista välineinä vuorovaikutuksen parantamiseen, hajanaisten, tunnepitoisten ja abstraktien asioiden selkeyttämiseen sekä oman tai yhteisön toiminnan reflektointiin.

Ennen kuin isyys-projektin ryhmäläiset pystyivät kertomaan isyydestä tai toisten ihmisten isyystarinoista, kohtasivat he oman elämänsä isä-sukupolviketjua taaksepäin sekä pohtivat oman elämänsä valintoja sekä isyyskokemuksia.

-Me alotettiin tutkimalla oman elämän isyys-kokemuksia albumikuvien avulla ja tehtiin sellasta isä-elämänkaarta. Ihmiset toteutti ikään kuin puuttuvia isäkuvia, Miina Savolainen kertoo prosessin alkuvaiheista.

-Mikä olis ollu se kuva isästä, joka olis ollu itselle tunnetasolla tärkeä olla silloin lapsena, mutta mitä ei oikeasti ollut. Varsinki suurten ikäpolvien ihmisillä monilla itsellään ei ollut välttämättä muistikuvia esimerkiksi isän sylissä olemisesta ja sitten he ovat voineet tehdä aikuisena ikään kuin tällaisen kuvan uudestaan, Savolainen lisää.

Isäni
”Oma isäni oli hyvä, mutta etäinen. Keski-iässäni saavutimme tasa-arvon - jonkinlaisen hataran kaveruuden. Vaikuttiko etäisyyteemme asemani esikoisena? Hän odotti minulta enemmän, minä vastustin kaikkia odotuksia. Haudalla kutsuin häntä ystäväkseni.” - Robert Perander

Ryhmäläiset tutkivat myös miesten elämän rooliodotuksia sotien jälkeisenä aikana. Miten odotukset ovat Suomessa muuttuneet ja miten se on vaikuttanut isyyteen. Miten isyys ja parisuhde vaikuttavat toisiinsa ja toisaalta, miten isän ja lapsen ainutlaatuinen temperamentti ja persoona myös muovaat isyyttä?

-Voi esimerkiksi olla, että saman perheen lapsilla on melkeinpä ihan niin erilainen kokemus isästä. Ihan kuin se isä olisi ihan eri henkilö, Miina Savolainen selventää.

Toista kuunnellen

Prosessin lopuksi jokainen ryhmäläinen etsi kuviin päähenkilöksi sellaisen isän, joka edustaa erilaista sukupolvea, arvomaailmaa tai elämäntapaa kuin he itse. Tarkoitus oli saada aikaan voimauttava dialoginen kohtaaminen ja tehdä jotain, joka on päähenkilölle merkityksellistä.

-Tavallaan tässä kuvaamisessa se perusajatus on, että me luovutaan niistä omista odotuksista sitä toista kohtaan, siitä miten me itse haluttaisi tulla hänen silmissä nähdyiksi tai millaiset meidän omat tarpeet on. Käännytäänkin tavallaan sen toisen tarpeiden ja sen toisen kuuntelemisen puoleen, valokuvataiteilija Miina Savolainen kertoo.

-Kuvaajan pitää kuunnella, mikä on sille päähenkilölle tärkeää ja merkityksellistä ja tehdä se, mikä on hänelle voimauttavaa ja sit se on tämmönen yhteinen pitkä prosessi, joka on molemmille hyvin lähentävä silloin, kun tavallaan se kuunteleminen ja vastavuoroisuus onnistuu.

Isänä

”Isänä tunsin välillä olevani aika hukassa. Äitihän aina tietää paremmin miten lasten kanssa ollaan. Yksin heidän kanssaan huomaankin, että pärjään – varsinkin kun unohdan isänä olemisen.” - Robert Perander

Moniulotteinen isyys

Isä – voimauttavia valokuvia -näyttelyn isäkuva on moniulotteinen. Samaan aikaan kuvat kertovat menneiden sukupolvien haavoittuneita sekä onnellisia tarinoita tämän päivän isyyden merkityksellisyyden kanssa.

-Kun me puhutaan julkisuudessa isyydestä niin tapahtuu sellaista vastakkain asettelua. Isyys vastaan äityis, miehet vastaan naiset ja kenen vika itse asiassa onkaan, että tulee eroriitoja, perheet kariutuvat ja lapset kasvatetaan päin mäntyä. Tavallaan toivoisin, että tämä näyttely osaltaan myös olisi rakentamassa sellaista ajatusta, että isyys toteutuu syvemmin ja laveammin, Savolainen toivoo.

- Monesti niitä kaikista läheisimpiä ihmisiä on kaikkein vaikeinta kohdata näin vastavuoroisesti. Me aina vähän kuvitellaan tietävämme jotain sen oman puolison tai vanhemman tai lapsen puolesta. Tavallaan tähän kuvaamiseen voi liittyä myöskin sellaista kipua. Samalla lailla, kun minä en voi tuntea sitä minun läheisintä ihmistä, niin minä voin myös kokea, että tulenko itsekään hänen silmissään nähdyksi sillä tavalla, kun toivoisin, Miina Savolainen pohtii.

-Valokuvissa on tunnetason todistusvoimaa. Siinä hetkessä, kun me kuvataan oma ihana rakas lapsi tai rakastettu, niin siinä on mukana se ajatus, että se toinen on niin ihana, ettei sen katsomisesta saa tarpeekseen ja se vaatii jonkun teon. Tavallaan sen kuvaamisen teolla saa rajattua sen hetken ja saatua talteen sen, miten minä olen hänet nähnyt. Siten minä voin näyttää myös hänelle, että näin arvokas sinä olet minulle.

Toiminnan mies

”Rakkauden osoittaminen on vaikeata. Olen vähäsanainen mies, uskon, että teot puhuvat puolestaan. Tullut rakennettua taloa, mökkiä, ties mitä. Aina jotenkin poissa vaikka haluaa olla läsnä. Kuitenkin ajattelin: eihän tämä ole vain minulle. Se on teitä varten, rakkaat lapseni.” - Robert Perander

> ISÄ - Voimauttavia valokuvia

Asiantuntija: MIINA SAVOLAINEN, valokuvataiteilija, voimauttava valokuva -menetelmän kehittäjä

Toimittaja: MIRA PELO-KEMPPAINEN