Vanhusten perhehoito tulee – jaksavatko hoitajat?

Akuutti 22.2.2011

Erityisesti kiltti ja yönsä nukkuva, mutta yksinäiseksi itsensä tunteva vanhus hyötyy perhehoidosta. Siitä halutaankin vaihtoehto laitokselle, kun oma koti ei enää käy esimerkiksi alkavan muistisairauden vuoksi.

– No oli siinä ainakin se outo puoli aluksi, että piti laittaa joka päivä 3-4 kertaa ruokaa. Oman väen kanssa olisi voinut välillä pärjätä voileivälläkin, nauraa Pirkko Johnson Rautalammilta kysymykselle: oliko outoa ottaa vieraita ihmisiä hoitoon omaan kotiinsa?

Pirkko Johnson on nyt kokeillut viitisen vuotta työtä, josta moni kunta toivoo helpotusta krooniseen hoitopaikkapulaan: vanhusten perhehoitoa. Johnson on hoitanut miehensä Robin Johnsonin kanssa viimeisen viiden vuoden aikana 15 ympärivuorokautista hoitoa vaativaa vanhusta omassa kodissaan – tai laajennetussa kodissaan, sillä he ovat ostaneet seinän takaa vapautuneen rivitalohuoneiston ja liittäneet sen omaansa. Näin jokainen vanhus on halutessaan saanut oman huoneen.

”Saisinpa perustaa oman hoitokodin”

Pirkko Johnson ryhtyi perhehoitajaksi vähän vahingossa, mutta samalla toteutui pitkäaikainen toive. Ensin Pirkko ja Robin Johnson tulivat Englannista Pirkon iäkkään, dementoituneen äidin omaishoitajiksi. Myöhemmin pariskunta ryhtyi kunnan houkuttelemana laajentamaan hoitoa, kun edellinen perhehoitaja lopetti, paljolti väsymisensä vuoksi.

Työhön ryhtymistä helpotti, että Pirkko Johnson oli ehtinyt tehdä 36 vuoden työuran sairaanhoitajana Englannissa ja olla monet vuodet yksityisissä hoitokodeissa, jotka ovat siellä paljon yleisempiä kuin täällä:

– Näin sen kirjon siellä ja sen, että siellä myös rahastetaan vanhuksia. Silloin ajattelin, että saisinpa perustaa oman hoitokodin ja toteuttaa omia arvojani ja luoda siihen sellaisen ilmapiirin kuin haluan, Pirkko Johnson kertoo. Kun aviomieskin oli eläköitymässä opettajantyöstään ja tuki vaimoaan, oli helppo lähteä.

– Pirkko on todella hyvä työssään ja kun olin nähnyt, että hän ei aina saanut sitä arvostusta, minkä olisi ansainnut, päätin olla mukana tässä, kertoo Robin Johnson.

– Toimin sillä periaatteella, että minkä te teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle. Vanhuksesta tulee yksi vähimmistä: kun hän vanhenee, elinpiiri kaventuu ja lopuksi hän on täysin riippuvainen ympärillä olevista ihmisistään. Minusta on hyvin kunnioitettavaa elää vanhaksi ja vanhus tarvitsee sen huolenpidon, Pirkko Johnson selvittää kristillisen etiikan pohjalta nousevaa hoitotyön ajatustaan.

– Mutta nyt mä olen joutunut myöntämään oman rajoittuneisuuteni. Tähän on tullut oma jaksamiseni väliin. Sitä väsyy, kun tekee samaa työtä päivästä toiseen. Kyllä mä tämän hoitotyön hoidan ja mieheni auttaa muussa, mutta vähemmälle on jäänyt muu ajan antaminen: lukeminen, voimistelu, kävely. Mutta olen hoitanut sen niin, että täällä käy vapaaehtoisia, muun muassa Punaisesta Rististä, Johnson lisää.

Avainkysymys: hoitajan vapaat

Perhehoitajan jaksamisesta huolehtiminen on Pirkko Johnsonin mukaan avainkysymys, jos perhehoidosta halutaan yleinen vaihtoehto vanhusten hoitoon. Kunnan, esimerkiksi sen kotipalvelun, on otettava hänen mielestään selkeästi vastuu perhehoitajan lomien järjestämisestä. Rautalammin kunnan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan Pirkko Johnson kyllä tienaa kaksi lomavuorokautta kuukaudessa, mutta loman järjestäminen on jätetty hänelle itselleen ja sitä varten kunta maksaa ylimääräisen, 13. kuukauden hoitopalkkion.

Niinpä Johnsonit ovat olleet yhtä pitempää lomaa lukuun ottamatta käytännössä ”kiinni” kodissaan ja hoidettavissaan vajaan viiden vuoden ajan. Ei ole helppoa löytää tuuraajaa, joka tulisi hoitamaan viittä lähes satavuotiasta dementoitunutta vanhusta! Yhtenä päivänä viikossa Johnsoneilla käy päivätuuraaja, jolloin he käyvät isommille hankinnoilla Kuopiossa, mutta hänkään ei ole valmis ottamaan vastuuta öistä, jotta Johnsonit voisivat lähteä kunnolla muualle virkistymään.

– Jokainen ihminen tarvitsee vapaapäiviä, omaa aikaa rentoutumista ja latautumista varten. Sinä olet tässä sen 24 tuntia valmiina, oli jouluaatto tai juhannus. Olen minä tullut saunanlauteiltakin auttamaan mummoja, Pirkko Johnson kertoo.

Työn lähtökohtana vanhusten hyvinvointi

Perhehoitaja ei ole yrittäjä eikä kunnan työntekijä, vaikka kunta maksaakin hänen sotu-maksunsa. Toisaalta sairauspäiviltä palkkiota ei makseta. Pirkko Johnson saa kunnan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella hoitopalkkiota 700–900 euroa ja kulukorvausta 500 euroa hoidettavaa kohden kuussa. Palkkio riippuu siitä, millaisen Kelan hoitotuen asuja saa. Kunta laskee saavansa perhehoidosta vuorokauden noin puoleen hintaan, mitä se tulisi omana työnä tai ostopalveluna yritykseltä maksamaan.

– En lähtenyt tähän palkan takia enkä laske tuntipalkkaani. Olen saanut hyvän korvauksen ja koen, että olen tullut palkituksi kaikin puolin, Pirkko Johnson sanoo ja suosittelee perhehoitoa muillekin, kunhan lähtökohta on kunnossa: On tärkeää miettiä, pitääkö vanhuksista ja viihtyykö heidän seurassaan ja arvostaako heitä ja onko sitoutunut hoitamaan heitä tällä tavalla. Jos nämä puolet ovat kunnossa, tämä on hyvä muoto ansaita elatuksensa. Olen ajatellut, että jokaisessa kylässä voisi olla perhekoti, jolloin vanhukset saisivat asua omalla kylällään.

– Kyllä meillä on ollut onni saada perhehoitajaksi tuo Pirkko, joka osaa hoitaa vaativampiakin asiakkaita, kiittelee Rautalammin kunnan palvelupäällikkö Birgitta Matilainen.

– Meillä on noin 50 ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa vanhusta ja täällä on heistä ollut 4–5 kerrallaan, joten kyllä sillä on ollut iso merkitys. Tämä on ollut yksi vaihtoehto turvalliseen hoitoon, Matilainen kiittelee ja toivoo löytävänsä Johnsonien työlle jatkajan, mieluummin useamman, kun nämä lopettavat työnsä kesällä.

– Ja kyllä me tiedostamme, että tämä jaksaminen on aivan ydinkysymys tässä työssä. Kun perhehoitosopimusta laaditaan, vapaista ja loma-ajoista on hyvä sopia siinä, Matilainen jatkaa.

Tulevaisuudessa lisää perhehoitoa

Suomessa on perhehoidossa noin 5 500 lastensuojelun nuorta ja lasta, mutta vanhuksia vasta satakunta. Tämä määrä moninkertaistuu lähivuosina. Perhehoito on saamassa oman lakinsa ja Suomen Perhehoitoliitto sai juuri 700 000 euroa asian edistämiseen, muun muassa perhehoitajien kouluttamiseen. Tavoitteena on, että kukaan ei tule alalle ilman kurssitusta, joka esimerkiksi karsii liian kevein perustein hankkeeseen lähtijät.

Perhehoidosta ei odoteta vanhusten hoidon ratkaisijaa, mutta kylläkin palvelupalettiin erinomaista lisää, josta varsinkin turvattomuudesta kärsivät vanhukset hyötyvät. Pohjois-Karjalan kunnissa on jo huomattu, että perhehoidossa olleiden vanhusten lääkkeiden käyttö ja lääkärillä käynnit vähenivät.

Toimittaja: JAAKKO LUOMA