Markku Myllykangas vastaa

Tämän viikon nettivieraamme on terveyssosiologian yliassistentti Markku Myllykangas Kuopion yliopistosta. Myllykankaan mielestä ihmiset panevat valtavia määriä rahaa hoitoihin ja lääkkeisiin, joita eivät tarvitse.

Hullun jutun toimittaja Esko Naskali ratsaa Myllykankaan kanssa kuopiolaisia terveyspalveluiden tarjoajia. Lääkäriasemalla tutustutaan "läskiskanneriin", apteekissa hypistellään Viagra-purkkia, osteoporoosijumpassa soluttaudutaan joukkoon. Myllykangas löytää kotikaupungistaan monia turhakkeita.

Haluaisitko kysyä lääkäriasemien kauhulta, Markku Myllykankaalta jotakin? Lähetä kysymys meille valokuvan vieressä olevan linkin kautta tiistai-iltapäivään 27.11. mennessä. Myllykangas vastaa katsojien kysymyksiin nettisivuillamme keskiviikkona 28. marraskuuta.

Ohjelma esitettiin TV2:ssa ma 26.11. klo 21.20, uusinta ti 27.11. klo 14.55. Sitä voi katsoa ensiesityksen jälkeen viikon ajan myös netissä: yle.fi/areena. 

Katsojamme lähettivät Markku Myllykankaalle seuraavia kysymyksiä:

Kysymys 1.

Kiitos Markku Myllykankaalle ajatuksia herättävistä kommenteista! Medikalisaatio tosiaan näyttää vaan laajenevan. Haluaisin kuitenkin kommentoida sikiöultraääniasiaa. Jos motiivina on sikiön voinnin tarkistaminen, ultraäänitutkimus ei mielestäni ole lainkaan turha, mutta jos tarkoituksena on vain saada video vauvasta, olen asiasta dosentti Myllykankaan kanssa täysin samaa mieltä.

Vastaus1.

Kritiikkini kohdistui yksinomaan hupivideoihin. Äitiyshuollossamme sikiön terveyttä tutkitaan useampaan kertaan raskauden aikana. Kunnat takaavat kaikille raskaana oleville naisille ainakin yhden ultraäänikuvauksen - jotkut kunnat useamman - sikiön mahdollisen
kehityshäiriön toteamiseksi. Jos lääketieteellistä tarvetta ilmaantuu, sikiötä tutkitaan vielä useammin. Koska julkisessa terveydenhuollossa ei myydä sikiöstä otettuja videotallenteita, niin yksityiset lääkäriasemat ovat haistaneet rahan ja alkaneet markkinoida niitä. Näin luodaan turhaa kysyntää tarpeettomalle tutkimukselle, jonka kustannuksiin veronmaksajat vielä osallistuvat kela-korvauksen kautta, vaikka kyseessä olisi pelkkä hupivideon
hankinta.
_______________________________________________________________________

Kysymys 2.
Niin ne vitamiinit: entä jos ei pysty syömään monipuolisesti esimerkiksi ehdottamianne raasteita, eivätkö silloin vitamiinit ole avuksi?

Vastaus 2.

Vitamiinit ovat paikallaan, jos kyse on puutostilasta.
________________________________________________________________________

Kysymys 3.

Mollasitte verenpainemittarin turhimmaksi isänpäivälahjaksi, koska mittaaminen ei alenna arvoja. Tuolla filosofialla kuumemittarikin on aivan turha ostos, eihän se mitään kuumetta alenna!?

Vastaus 3.

Verenpaineen tiuha mittaaminen johtaa jatkuvaan itsetarkkailuun. Se lisää vain entisestään pelokkuutta ihmisissä, joista suuri osa nykyään muutenkin tuijottaa verenpainearvoaan (ja kaikkia muita arvojaan) liikaa ja luulee virheellisesti, että mitä alemmas verenpaineen saa laskettua lääkkeillä, sitä varmemmin pysyy terveenä ja hengissä. Käytännössä alle 50-vuotiaan naisen (poisluettuna raskausaika) ja alle 40-vuotiaan miehen verenpaineen mittaaminen on turhaa, sillä olipa lukema lähes mikä tahansa esimerkiksi valtimotautikuoleman riski kymmenessä vuodessa jää alle viiden prosentin, mikä on asetettu alarajaksi sille, että lääkärin tulisi suositella lääkitystä.

Verenpaineen mittaustuloksissa esiintyy paljon satunnaisvaihtelua. Niinpä todellisia yksilön sisäisiä muutoksia on hankala havaita. Mittaustulos saattaa kieliä huonosta hoitoon sitoutumisesta. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen
kanssaan. Viime kädessä potilas itse päättää hoidosta. Hoitoon sitoutumisen ongelmat eivät ratkea mittaamalla. Hoidon aikana saavutetulla verenpainetasolla ei ole juuri merkitystä valtimotautiriskin kannalta, jos systolinen paine on alle 160 mmHg ja diastolinen alle 100 mmHg. Turhasta mittaamisesta on luovuttava.
_______________________________________________________________________

Kysymys 4.

Osteoporoosimittauksista sen verran, että jos joku vanhempi ihminen (miksei nuorikin) haluaa tutkimuksiin saadakseen huolen harteiltaan, niin mikäs siinä. Käydäänhän hammaslääkärilläkin tarkastuksessa, vaikka hampaissa ei tunnu särkyä. Entäs jos niissä teidän turhiksi leimaamissanne mittauksissa todetaankin jollain ihmisellä osteoporoosia? Eikö käynti osoittautuisi hyödylliseksi?

Vastaus 4.

Kuten korkea verenpaine ja suuri kolesterolipitoisuus - jotka ovat riskinosoittimia, eivät sairauksia - myös iän myötä tapahtuva luun mineraalitiheyden aleneminen, luunmurtumariskin osoitin, on medikalisoitu sairaudeksi.

Luukadon hidastaminen saattaa pienentää henkilön murtumariskiä, kuten korkean verenpaineen alentaminen ja suuren kolesterolipitoisuuden pienentäminen voivat pienentää sepelvaltimotauti- ja aivohalvausriskiä.

Pienellä luun mineraalitiheydellä ja murtumilla on yhteys väestötasolla. Mutta yksittäisen ihmisen kohdalla luun tiheyden mittaustuloksella on huono ennustearvo ja se on hoidon kannalta käyttökelvoton. Luun alttius murtumille riippuu myös muista tekijöistä kuin sen mineraalitiheydestä. Valtaosa murtumista tapahtuu ei-osteoporoottisille. Murtumien ehkäisyyn käytettävien lääkkeiden vaikutus on yleensä vähäinen.

Parhaimmillaan osteoporoosilääkitys voi vähentää murtumariskiä 50 prosenttia. Tämä vaikutus kohdistuu kuitenkin vain henkilöihin, jotka saisivat murtuman ilman hoitoa. Esimerkki: jos potilaan lonkkamurtuman riski on kaksi sadasta (eli sadasta samankaltaisesta naisesta kaksi saisi tietyssä ajassa lonkkamurtuman), hoidolla voidaan "ehkäistä" (käytännössä siirtää myöhemmäksi) yksi murtuma sadan hoidetun potilaan joukossa. Hoidon haitat (ja muut kustannukset) kohdistuvat kuitenkin kaikkiin sataan naiseen, eli 20 kärsisi lääkehoidon vakavista haitoista. Hyöty-haittasuhde on kyseenalainen.

Lääkärilehden (12-13/2005) kirjoituksen mukaan vain noin 20 % ikäihmisten luunmurtumista selittyy osteoporoosilla, noin 80 % kaatumisilla. "Kaatumisessa iskukohtaan tuleva voima esimerkiksi reisiluun yläosassa on varsin suuri, kyeten murtamaan luukohdan jopa nuorelta terveluiselta aikuiselta." Osteoporoosin sijaan päähuomion pitäisikin olla kaatumisten ehkäisyssä.

Osteoporoosiin liittyy voimakkaita poliittisia ja taloudellisia etuja. Osteoporoosin diagnostiikkaan ja hoitoon kytkeytyvä teollisuus on merkittävästi vaikuttanut sen määrittelemiseen sairaudeksi rahoittamalla johtavia osteoporoositutkijoita ja aihetta käsitteleviä kansainvälisiä kokouksia.

Lääkäreille ja lääkäriasemille osteoporoosin diagnostiikka ja hoito ovat suurta bisnestä. Osteoporoosin asiaa ajavat potilasjärjestöt saavat merkittävää taloudellista tukea ja pyrkivät saamaan yhteiskunnallisia etuisuuksia edustamilleen potilaille. Jopa
osteoporoosista kirjoittavia toimittajia on palkittu ruhtinaallisesti.

Yleisöluennot osteoporoosista, niissä tarjotut suuntaamattomat luun mineraalitiheyden mittaukset erikoistarjouksineen ja muu markkinointi ja vyörytys ovat olleet tuloksellisia. Yhä useammat naiset pitävät itseään sairaina. Osteoporoosilääkkeiden kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina.

Osteoporoosista väitellyt dosentti Teppo Järvinen on todennut, että "osteoporoosi ei aiheuta murtumia, vaan altistaa niille. Kansanterveyden edistämisen näkökulmasta osteoporoosi ja sen lääkitseminen on korkeintaan marginaalisesti vaikuttavaa toimintaa, kansantalous-perspektiivistä tyrmistyttävän kustannustehotonta".

Pelkkä mineraalitiheyden mittaus ei estä yhtään murtumaa, ja mittaukseen perustuvassa hoitostrategiassa yhden murtuman estämiseksi tarvitaan jopa tuhansia mittauksia.

Tutkimukset eivät puolla siis sen enempää koko väestön kuin terveiden vaihdevuosi-ikäisten naistenkaan ("riskiryhmän") luun tiheyden mittaamista tulevien murtumien ennakoimiseksi.

Osteoporoosi on malliesimerkki medikalisaatioon liittyvästä turhasta sairauden markkinoinnista.

________________________________________________________________________

Kysymys 5.

Olen yli 10 vuotta ollut kasvissyöjä. Onko pelkkä kasvisravinto riittämätöntä? Suositteletko esimerkiksi kalan lisäämistä ruokavalioon? Veriarvoni ovat hyvät, paitsi TSH-arvot (kilpirauhanen) ja kalkki. Lääkitykseni on 3 x 25 mg Thyroxin-lääkettä ja 3 x 500 mg kalsiumia. Pidätkö ruokavaliotani riittämättömänä?

Vastaus 5.

Tämä kysymys menee asiantuntijuuteni ulkopuolelle.