Yitarkastaja Ilpo Huolman vastaa
Hullussa jutussa (1.9. 2008) mietittiin, voiko eläinten suojelu mennä liian pitkälle. Kun kirkuvat lokit vievät hermot ja kuorruttavat venesataman kakallaan, pitääkö ihmisten vain nöyrästi jynssätä veneensä puhtaiksi uudestaan ja uudestaan? Lokkihan on rauhoitettu eläin.
Hullun jutun nettivieraana on tällä viikolla henkilö, jolla olisi oikeus myöntää poikkeuslupia rauhoitettujen eläinten kuten lokkien kannan rajoittamiseen. Katsojat saivat muutaman tunnin esittää kauttamme kysymyksiä Uudenmaan ympäristökeskuksen ylitarkastajalle Ilpo Huolmanille, alla kysymykset ja vastaukset.
Kysymys 1:
Mikä on objektiivinen ja rationaalinen syy sille, että lokkikantaa ei saa vähentää ollenkaan esim. suurimmissa rantakaupungissa - ei edes kymmentä prosenttia?
Ohjelmassa esiintynyt virkamies, ylitarkastaja Ilpo Huolman sanoi, ettei hän tee päätöstä sen suhteen, annetaanko lupa lokkien tappamiselle vai ei, vaan päätöksen tekee lakimies. Väitän, että hän puhui puppua! Tällaisissa asioissa viranomaisissa päätöksen tekevät asiaa käsittelevät virkamiehet - lakimiehet toimivat pelkkänä kumileimasimena. Haastateltu Ilpo Huolman on kuin onkin siis jäävi asian suhteen ollessaan itse lokkien suojelija. Hän mitä todennäköisimmin käsittelee asiaa oman ideologiansa kautta - eikä hän oikein muuta voikaan, sillä ”väärä” päätös tuomittaisiin voimakkaasti hänen samaa ideologiaa kannattavan ystäväpiirinsä taholta. Hän on jäävi.
Vastaus:
Kysymys tulisi asettaa ennemminkin siten, että mikä on todellinen objektiivinen ja rationaalinen syy ja tarve ylipäätään ryhtyä säätelemään luonnonvaraista lokkikantaa.
Rationaalisena ja perusteltuna syynä täällä ympäristökeskuksessa on pidetty esimerkiksi Keskisen Suomenlahden (noin Porvoo-Kirkkonummi välinen rannikko) harmaalokkikannan rajoittamista, koska harmaalokkikanta on kaatopaikkojen tarjoaman helpon ravinnon johdosta kasvanut ylisuureksi ja uhkaa rauhoitetun sekä uhanalaiseksi luokitellun selkälokin pesimäkantaa saaristossa. Ongelman ratkaisemiseksi Ämmässuon kaatopaikalla on viime vuosina järjestelmällisesti hävitetty yli 10 000 harmaalokkia, jolla lajin pesimäkantaa on saatu saaristossa vähennettyä ja positiivisia muutoksia on jo havaittu selkälokin poikastuotannossakin. Myös Ämmässuon lähialueen järvillä virkistyskäyttöä haitanneet suuret lokkiparvet ovat jonkin verran pienentyneet.
Rauhoitettuja lajeja koskevien lupahakemusten käsittely ohjautuu ympäristökeskuksen työjärjestyksen mukaisesti. Asioita ei käsitellä ympäristökeskuksessa ideologisista lähtökohdista vaan päätökset tehdään lainsäädännön asettamien ehtojen pohjalta. Asian käsittelyssä otetaan aina tapauskohtaiset huomioon virkamiehen jääviyteen mahdollisesti liittyvät kysymykset.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 2:
Miksi Lahdessa ei voida häätää lokkiyhdyskyntaa matkustajasataman aallonmurtajalta esimerkiksi keväällä aloitettavalla sadettajalla? Sähkö on ja vesi vieressä, tuskin lokitkaan pesivät jatkuvassa sateessa. Luonnonsuojelu on hieno asia, mutta venesataman lokinkakkajuttu meni yli ymmärryksen... Kertakaikkiaan Hullu Juttu!
Vastaus:
Kyseessä on rauhoitetun ja uhanalaiseksi luokitellun naurulokin pesimäyhdyskunta. Häätäminen edellyttäisi poikkeuslupaa alueelliselta ympäristökeskukselta (toimivaltainen viranomainen Hämeen ympäristökeskus). Poikkeusluvan myöntämisen perusteista on säädetty tarkoin lintudirektiivissä (artikla 9). Hieman yleistäen voidaan todeta, että jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, voidaan poikkeuslupa myöntää mm. kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden tai lentoturvallisuuden turvaamiseksi ja viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi sekä kasviston ja eläimistön suojelemiseksi. Käytännössä alueelliset ympäristökeskukset ovat noudattaneet vastaavissa tapauksissa melko pidättyväistä linjaa johtuen mm. siitä, että lintudirektiivi ei jätä viranomaiselle kovin laajaa harkintavaltaa asiassa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 3:
Voiko tavallinen helsinkiläinen hakea Uudenmaan ympäristökeskukselta lupaa eliminoida tontillaan häiriköiviä eläimiä, kuten myyriä ja kaneja? Miten se tapahtuu ja kauanko kestää? Onko erikoislupia myönnetty ja minkä eläinten suhteen?
Vastaus:
Tavallinen helsinkiläinen voi hakea Uudenmaan ympäristökeskukselta lupaa poiketa lajirauhoituksesta. Taustaksi on kuitenkin ehkä hyvä tässä kerrata voimassa olevaa lainsäädäntöä ja eri viranomaisten toimivaltakysymyksiä. Luonnossa vapaana elävät lajit voidaan karkeasti jakaa rauhoitettuihin, rauhoittamattomiin ja riistalajeihin. Uudenmaan ympäristökeskus käsittelee siis pelkästään lupia, joita haetaan rauhoitettujen lajien suojelusta poikkeamiseen. Rauhoittamattomien ja riistalajien osalta lupahakemuksia käsittelevät riistanhoitopiirit.
Lupahakemuksen käsittelyyn on syytä varata noin pari viikkoa. Kiireelliset tapaukset on voitu parhaimmillaan käsitellä parissa päivässä. Hakemuksen voi tehdä vapaamuotoisesti kirjeitse tai sähköpostillakin. Lupahakemuksesta tulee käydä ilmi vähintään mitä lajia se koskee, mihin lupaa haetaan, millä perusteella (kts. kysymys 1 myöntämisperusteet) ja kuka toimenpiteen on tekemässä. Hakemuksen käsittelykuluina peritään tällä hetkellä 90 euroa.
Tavallisimmin lupia on myönnetty lintujen (mm. talitiainen, varpunen, naakka) hävittämiseksi ruokakaupoista tai elintarvikkeiden varastointi- ja tuotantotiloista.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 4:
Miltähän mahtaisi lintuharrastajasta tuntua, jos joukko veneilijöitä muistaisi bongareiden suosimia lintutorneja ihmisen vastaavilla jätöksillä?
Vastaus:
Sinänsä kysymys ei anna aihetta vastata tarkemmin, mutta haluan tässä yhteydessä tuoda esille, että lintutorneihin kohdistuu valitettavan usein kysyjän kuvaamaa ja muutakin ilkivaltaa. Hyvin tavallista on myös se, että mm. lokit käyttävät lintutornin kaiteita levähdyspaikkoina ja ulostavat tornien lattioille. Tornien käyttäjät eivät ole kuitenkaan tietojeni mukaan vaatineet lokkien hävittämistä tällä perusteella.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 5:
Jos lokki kerran on rauhoitettu, millä perusteella niitä saa ampua Ämmässuon kaatopaikalla? Mitä lieventäviä asioita tuhoamislupia myönnettäessä otetaan huomioon?
Vastaus:
Rauhoittamattomien lajien ja riistalajien ampumisesta säädetään metsästyslaissa, joka ei ole Uudenmaan ympäristökeskuksen toimialaa. Tietojeni mukaan Ämmässuolla on ammuttu nimenomaan rauhoittamattomia harmaalokkeja asianmukaisin luvin. Rauhoitettujen lokkilajien ampumiselle ei ole myönnetty tai edes haettu Ämmässuolle poikkeuslupia.
Poikkeusluvan myöntöperusteista on säädetty tarkoin lintudirektiivissä (ks. kysymys 1). Yleisin syy rauhoitetun lajin hävittämiselle on terveysriski (esim. lintu päässyt tilaan jossa käsitellään tai tuotetaan elintarvikkeita). Yksittäisiä lupia on myönnetty myös tapauksissa, joissa rauhoitettu laji on aiheuttanut vakavaa vahinkoa esim. viljelmille.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 6:
Onko lintuharrastaja mielestäsi oikea henkilö päättämään lintukannan harventamisesta? Ohjelmassa oli syytä kysyä ympäristöministeriön jäävyydestä ja niiden jotka antaa luvat eläinten ampumiseen. Ovat liiaksi eläinten suojelun puolella. Eihän seksuaalirikollisiakaan anneta toisten samaan ryhmään kuuluvien tuomaroida.
Vastaus:
Harrastus, esimerkiksi lintuharrastus, voi parhaimmillaan antaa merkittävää lisäarvoa asiantuntijatehtävien hoitoon. Pelkästään koulutuksella tai työkokemuksella ei useinkaan ole mahdollista syventää tietotaitoa niin pitkälle kuin pitkäaikaisen harrastuksen myötä. Jääviyteen liittyvät kysymykset liittyvät olennaisena osana viranomaistoimintaan ja ne harkitaan huolella sekä asianmukaisella vakavuudella aina tapauskohtaisesti.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 7:
Siis kanit vaarallisia? Ne täytyy tappaa? Täällä meillä päin sudet ja karhut tallaavat pihamaita. Onko kanit vaarallisia kaupunkilaisille?
Vastaus:
Kanit eivät varmaankaan ole vaarallisia kaupunkilaisille. Kanikannan säätelyssä on kyse ennemminkin niiden puistoille ja puutarhoille aiheuttamien taloudellisten vahinkojen torjunnasta.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 8:
Lokkiongelman aiheuttavat todistetusti ihmiset, jotka jattavat ruoka-ainesta kaduille ja toreille ja raikeimpina esimerrkeina lokkeja tarkoituksellisesti ruokkivat mummot. Voitaisiinko tätä lokkikannan kasvamista aiheuttavaa mummokantaa alkaa rajoittamaan esimerkiksi ampumalla? Mummojen on monissa tutkimuksissa todettu oppivat lokkia nopeammin, joten teho olisi todennäköisesti lokkien ampumista parempi.
Vastaus:
Osut osittain ongelman ytimeen - tosin hieman kärjistetyllä esimerkillä höystettynä. Pesimäpaikkojen ulkopuolella lokkiongelmat johtuvat lähes poikkeuksetta puutteelisesta jätehuollosta eli tarjolla oleva helppo ravinto houkuttelee lokkeja. Esimerkiksi Helsingin Kauppatorilla lokkiogelman taustalla on torioloissa hankalasti täysin hallittavissa oleva jätehuolto sekä yllättävän usein myös ohjeista ja ruokintakielloista piittamattomat/tietämättömät ihmiset.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kysymys 9:
Onko oikeasti tultu siihen, että ihmisten pitäisi alkaa rajoittamaan elämäänsä ja harrastuksiaan lokkien takia?? Olenko oikeasti vähemmistössä, jonka mielestä tämä kuulostaa todella naurettavalta?? Niitä nyt vaan on liikaa ja ne ovat ihmiselle häiriöksi. Miksi niitä lokkeja pitää olla niin mielettömästi? Eikö bongareille riitä vähempikin, ja mitä bongaamista niissä on jos niitä löytyy joka torilta satoja jopa tuhansia. Ihminen on säädellyt lintu- ja muita eläinkantoja jo tuhansia vuosia, ja tultu luonnon kanssa toimeen. Miksi lokkien kannan säätely niitä metsästämällä on niin suuri ongelma? Onko se ruutiaseesta kuuluva pamahdus vai lokin äkillinen kuolema mikä siinä on niin järkyttävää?? Itse en asuinalueellani pohjanmaan sydämessä suoranaisesti kärsi lokkikannasta, mutta minulta löytyy vielä empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.
Vastaus:
Näkökulmasi on aika voimakkaasti yksinomaan ihmisten oikeuksista lähtevä. En lähde tässä kuitenkaan esittämään sen enempää eettistä pohdiskelua eläinten vs. ihmisten oikeuksista, koska sekä kansallinen että EU:n luonnonsuojelulainsäädäntö säätelee tarkoin mitä luonnonvaraisille lajeille saa ja mitä ei saa tehdä. On hyvä tiedostaa myös, että puhuminen pelkästään lokeista yleistää tarkoitushakuisesti ongelmaa. Suomessa pesii säännöllisesti 6 lokkilajia, joista rauhoitettuja ovat pikku-, nauru-, kala- ja selkälokki ja rauhoittamattomia harmaa- ja merilokki. Näistä lajeista ns. lokkiongelmat liittyvät pääosin muutamaan suureen naurulokkien pesimäkolonniaan (Espoo, Lahti, Kruunupyy), kaatopaikoille ja niiden liepeille sankoin joukoin kerääntyviin harmaalokkeihin (esim. Espoon Ämmässuo) sekä kaupunkiympäristöissä poikasiaan puolustaviin kalalokkeihin tai röyhkästi ruokaa varasteleviin nauru- ja kalalokkeihin. Vuositasolla lokkeihin liittyvien yhteydenottojen ja haettujen poikkeuslupien pienen määrän perusteella lokkiongelma ei ympäristönkeskuksen näkökulmasta vaikuta kovin laajalta. Tilannetta pyritään kuitenkin ainakin pääkaupunkiseudulla seuraamaan aktiivisesti yhteistyössä mm. kuntien ja riistanhoitopiirin kanssa.
