Käsikirjoitus

6.10.2008 TV1
MOT: Suomi siirtomaaherraksi
Toim. Kati Juurus

TRANSKRIPTIO

Nahas Angula: Olemme palanneet neokolonialistiseen järjestelmään.

Alfred Ndabeni: Tässä Suomi on mielestäni pettänyt meidät.

Paavo Väyrynen: No minä en voi muistaa mitä siinä keskustelussa oli esillä.

Speak: Viime kesäkuussa Suomi sai valtiovieraan Namibiasta.

Angula: Kyllä, me olemme keskustelleet suomalaisten kollegojen kanssa.

Speak: Namibialla ja Suomella on pitkä yhteinen historia. Ambomaalla saarnasivat jo 1800-luvulla suomalaiset lähetyssaarnaajat. 1918 pohdittiin Ambomaan hankkimista Suomen siirtomaaksi. Martti Ahtisaari auttoi Namibiaa itsenäistymään vuonna 1990.

Martti Ahtisaari: Hyvä alku

Speak: Namibia oli vuosia Suomen kehitysavun tärkeimpiä kohdemaita. Mutta pääministeri Angula ei ollut Suomessa käydessään iloinen.

Angula: Tässä on kyse reiluudesta. Mikä tahansa epäreilu, epäoikeudenmukainen kauppasopimus ei tienkään ole hyvä asia.

Speak: Angula tapasi vierailullaan Suomen valtiojohtoa, muun muassa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen. Keskustelujen tärkeä aihe olivat kauppasuhteet EU:n - siis myös Suomen – kanssa.

Toim: Tuntuuko teistä, että teitä pakotetaan?
Angula: Kyllä! Miten sitä sitten voisi kuvata?

Speak: Euroopan entiset siirtomaat Afrikassa, Karibialla ja Tyynellä merellä ovat perinteisesti nauttineet tullietuisuuksista Euroopan markkinoilla. Eurooppa on näin ehkä lievittänyt huonoa omatuntoaan siitä, että köyhien maiden taloudet kärsivät siirtomaa-ajoista. Entisten siirtomaiden ei ole tarvinnut vastapainoksi ottaa EU:n tuotteita tullittomasti markkinoilleen.
Nyt on toisin. EU vaatii, että entisten siirtomaiden on aika avata markkinansa EU:n tuottajille. Niiden pitäisi poistaa suurin osa tulleista ja lopettaa oman tuotantonsa suojelu. Uusia vapaakauppasopimuksia kutsutaan EPA-sopimuksiksi.
EPA-neuvotteluja käy EU:n kanssa yhteensä 77 entistä siirtomaata. Namibia on niistä yksi. Siellä pelätään EPAn pakottavan Afrikan maat ikuisiksi raaka-aineiden tuottajiksi.

Angula: On ongelma, jos ei voi käyttää keinoja joilla rohkaista teollistumista ja jalostustoimintaa omassa maassaan. Toisin sanoen: ehkäpä Eurooppa vain haluaa Afrikan raaka-aineet itselleen luodakseen työopaikkoja Eurooppaan. Se ei ole reilua.

Speak: kulissien takana EPA-sopimuksista on väännetty vuosia, vaikka julkisuudessa niistä ei ole juuri kuultu. Kansainväliset tutkimuslaitokset ovat tehneet lukemattomia raportteja EPA-sopimuksista ja niiden vaikutuksista. Niissä varoitellaan EPA-sopimusten riskeistä Afrikan maille.
Väyrynen: No melkoinen osa kritiikistä mitä on kuultu on lähtenyt kielteisestä suhtautumisesta kaupankäyntiin.

Speak: Esimerkiksi Maailmanpankki tunnetaan kyllä yleensä myönteisestä suhtautumisesta vapaakauppaan. Silti sekin on varoittanut EPA-sopimusten vaaroista:

Lukija: mikä pahempaa, on olemassa todellinen riski, että tullien poistaminen EU-tuotteilta ilman laajempaa tariffiuudistusta aiheuttaa Afrikan maille taloudellisia menetyksiä. (lainaus raportista Economic Partnership Agreements and the Export Competitiveness of Africa. Maailmanpankki, 2008)

Speak: Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen vastaa Suomen EPA-linjauksista.

Toim: Miksi Suomi kannattaa EPA-sopimuksia?
Väyrynen: Sen vuoksi, että niillä katsotaan olevan suotuisa kehitysvaikutus.

Angula: Totuus on päinvastainen. Meistä tulisi pelkkä liitännäinen maailmantalouteen.

Angula: Kiitos!

Speak: Namibian Windhoek on toimelias Tampereen kokoinen pääkaupunki. Keskiluokka täyttää keskustan kadut ja ostoskeskukset. Köyhemmilläkin asuinalueilla on sähköt, juomavedet ja viemäröinnit. Kaikkialla on siistiä. Hyvistä merkeistä huolimatta Namibia on yhä kehitysmaa.

Ndabeni: Namibia on pieni talous. Meillä ei ole vahvaa teollisuuspohjaa. Siksi , monipuolistaaksemme talouttamme, meidän täytyy kehittää jalostustoimintaa. Ja siihen me pyrimme.

Speak: Vaarana on, että EPA-sopimuksessa Namibian käyttämien hyväksi havaittujen keinojen käyttö kielletään.

Ndabeni: EU haluaa poistaa eräät käyttämämme keinot. Aivan kuin joku tulisi ja sanoisi että no, teillä on nyt tulva ja maanjäristys, mutta voidaksenne auttaa kansaanne teidän täytyy ensin käydä kysymässä minulta lupaa Belgiassa. Silloin en enää itse määrää toiminnastani. Joku muu määrittelee sen minulle.

Speak: Alfred Ndabeni on ollut EPA-neuvotteluissa mukana alusta lähtien.

Ndabeni: Muistan viime vuoden lopulla, marraskuussa, meillä oli pitkiä kokouksia kun etenimme kohti viimeistä kierrosta. Meitä uhattiin että jos ette nyt päätä neuvotteluja siihen ja siihen mennessä ja suostu vaatimuksiin tammikuuhun 2008 mennessä, menetätte markkinoillepääsyn EU:hun.
Joten minkäs teet? Kun ei ole mitään panoksia, ainoa vaihtoehto on ottaa tai jättää.

Speak: Viime joulukuussa Namibian hallitus päätti sitten solmia väliaikaisen EPA-sopimuksen EU:n kanssa. Neuvotteluja lopullisesta EPA-sopimuksesta jatketaan taas ensi kuussa. Namibialla on monta huolenaihetta. Yksi on oman maataloustuotannon suojaaminen.

Gernot Eggert: Me viljelemme enimmäkseen maissia. Jos on hyvä sadekausi, saamme pääosan tuloista maissista. Mutta meillä on myös karjaa. Meillä on aika paljon vuohia.

Speak: Namibia suojaa paikallista maissin- ja vehnäntuotantoa kieltämällä niiden tuonnin ulkomailta korjuukauden ajaksi. Kun sato on myyty, tuonti sallitaan taas.

Eggert: Meidän väestöllemme se on hyvin tärkeää. Paljon ihmisiä on töissä maatiloilla, en tarkoita vain viljelijöitä vaan myös työntekijäperheitä.

Työntekijät: Näinkö se sidotaan?
Onko tuo tiukka?
Ei, kierrä se ja tiukenna.
Vedä myös tätä.
Tätäkö?
Tätä.
Tuo on väärässä paikassa.

Timo Guruseb: Viljelen täällä maissipeltoja, auraan, auraamisen jälkeen me kylvämme. Nyt me korjaamme aitaa. Tämmöisiä töitä minä teen täällä.

Guruseb: Meitä on minä, Efraim, Ousol, ’Naub, Kennedy…Me kaikki työskentelemme yhdessä tällä tilalla.

Guruseb: Palkkani riittää minulle. Minulla ei ole ongelmia sen kanssa. Raha riittää eikä ongelmia ole, joten minulla ei ole valittamista.

Guruseb: Minulla on viisi lasta, mutta yksi heistä ei ole omani. Joten minulla on neljä lasta. He eivät nyt ole täällä, koska lähtivät vaimoni kanssa hänen tätinsä hautajaisiin.

Guruseb: Annan heille sen vähän mitä minulla on. Yritän saada heidät kouluun. Sitten he voivat pitää minusta huolta kun lopetan työt maatilalla. Sitten ei tarvitse enää korjata aitoja ja työskennellä pellolla.

Eggert: Kun kiertelee maata nykyään, huomaa, että monet maanviljelijät ovat hyvin sitkeitä. Namibialaiset maanviljelijät kestävät kuivuuden. Pohjoisessa he kestävät tulvat. Niistä huolimatta he istuttavat taas seuraavana vuonna. Mutta yksi on varma: jos sadolla ei enää ole markkinoita, silloin loppuu sitkeys. Sitä lopettaa kyllä istuttamisen jos ei enää tiedä minne myisi satonsa.

Ndabeni: EU sanoo neuvotteluissamme että meidän täytyy lopettaa kaikki tuonnin määräaikaiset esteet.

Ndabeni: Me olemme kehitysmaita jotka haluavat parantaa ruokaomavaraisuutta, ruokaturvaa ylipäätään. Siksi me suojelemme viljelijöitämme osan aikaa vuodesta niin että he voivat myydä maissinsa ja kun se on myyty, avaamme taas rajat. Mutta EU sanoo ei, lopettakaa vain tuonnin esteet.

Eggert: En mitenkään pystyisi enää työllistämään 12 vakituista työntekijää. Minun täytyisi vähentää työntekjöitä ja etsiä sekä itselleni että heille muita työmahdollisuuksia.

Goodison: Jos he eivät enää voi käyttää tuontilupamenettelyä, muutamassa satokaudessa viljakasvien tuotanto Namibiassa häviää. Mikään hallitus ei voi hyväksyä tällaista lopputulosta kahdenvälisistä kauppaneuvotteluista.

Eggert: Me heräämme joka aamu maatilalla, menemme pellolle, päätämme mitä milloinkin teemme ja millaisia riskejä otamme seuraavalle kaudelle. Ja se on – ihanaa.

Speak: Gernot Eggert myi osan tämän vuoden maissisadostaan tänne, Namibmillsin myllylle. Se on yksi Windhoekin isoimpia teollisuuslaitoksia.

Koos Ferreira: Maissimylly aloitti täällä 1982. Sitten aloitimme myös uuden vehnämyllyn. Tuotamme oman pastajauhomme vehnämyllyssä. Ja tuotamme pastaa, joka yhtä hyvää kuin mikä hyvänsä pasta maailmassa. Meillä on vähän päälle 600 työntekijää eri tehtävissä.

Speak: paitsi maanviljelystään, Namibia suojaa myös eräitä aloittelevia teollisuudenaloja tuontitulleilla.

Ferreira: Tavallisesti saat aloittavan teollisuudenalan suojan tietyksi ajanjaksoksi. Kahdeksan vuoden kuluttua se loppuu. Siinä ajassa voit saada yrityksen käyntiin, luoda brändin, maksaa osan tuotantolaitoksen kustannuksista niin että lopulta pystyt kilpailemaan tuonnin kanssa.

Ferreira: Olisi ollut melko vaikea aloittaa pastatehdasta ellei meillä olisi ollut aloittavan teollisuuden suojaa.

Ferreira: Nyt olemme tilanteessa, jossa pastan kulutus henkeä kohti Namibiassa on jopa korkeampi kuin Etelä-Afrikassa. Ei vielä yhtä korkea kuin Italiassa, mutta melko korkea.

Speak: Väliaikaisen EPA-sopimuksen mukaan Namibian on kuitenkin aikanaan määrä luopua uusien teollisuudenalojen suojasta.

Ndabeni: Jos joku teollisuudenala syntyy Namibiassa vaikkapa tänään, ja sillä on kasvumahdollisuuksia, miten sitä sitten voi suojella EU:n samanlaisia tuotteita vastaan?

Ferreira: Nehän lyövät meidät laudalta kuin kärpäset!

Ferreira: Mieti miten monet ovat riippuvaisia maataloudesta, puhumattakaan meidän kaltaisistamme yrityksistä, kuinka paljon me yhdessä työllistämme. Sillä olisi tuhoisa vaikutus koko maahan. Ja tämä on vielä hyvin suurelta osin kehitysmaa, joka haluaisi kehittyä. Jos kehitys estetään näillä aloilla, en tajua mikä etu siitä voi olla.

Speak: Namibialaisten teollistamispolitiikka ssaattaa kuulostaa vanhanaikaiselta. Se avulla yritetään kuitenkin kasvattaa jalostusastetta, luoda työpaikkoja ja talouskasvua. Aivan niin kuin aikoinaan Suomessa.

Jaakko Kiander: meillä on ollut paljon tämmöistä kotimaista muuta elinkeinopolitiikkaa, jolla on nimenomaan tuettu sitä että Suomea on teollistettu ja tänne on perustettu valtion ohjauksessa hyvin pitkälle tehtaita ja luotu tuontantoa, semmoista mikä ehkä olisi jäänyt täysin vapaiden markkinoiden oloissa sitten syntymättä.

Speak: Myös oman maataloustuotannon suojaaminen on Suomelle ja muille EU-maille tuttua.

Kiander: eniten on on meillä suojeltu kotimaista maataloutta ja elintarviketuotantoa ja siinä on ollut siinä on käytetty tuonnin rajoituksia, hintasääntelyä ja vientitukia…

Kiander: EU:n maatalouspolitiikka on kaikkein selkein tämmöinen protektionistisen politiikka mitä EU harjoittaa, että EU han on käyttänyt sekä tuontirajoituksia, että sitten vientitukia joilla sitten on dumpattu halvalla ylituotantoa maailmalle.

Speak: Maataloustukiin EPA-sopimukset eivät puutu. Mutta niihin onkin varaa vain EU-mailla, ei entisillä siirtomailla.

Toimittaja:: Eli tavallaan niin kuin ne keinot joihin köyhillä on varaa ne kielletään ja ne keinot jotka sallitaan, nii köyhillä mailla ei oo niihin varaa?
Kiander: No kyllä tilanteen voi ehkä yksinkertaistaa näinkin.

Goodison: Namibialla on tarpeeksi ongelmia siitä, että se koostuu suureksi osaksi kahdesta autiomaasta. Se ei tarvitsisi ponnistella epäreilujen kaupan sääntöjen kanssa, jotka vievät siltä käyttökelpoiset keinot ja sallivat keinot, joihin sillä ei ole varaa.

Ndabeni: Siksi me pyydämme: olkaa hyvät ja antakaa meille hiukan liikkumatilaa päättää itse, mikä on meille oikein.

Speak: Namibialaisten johtopäätös on, että kun EU ei anna afrikkalaisten tukea jalostustoimintansa kehitystä, maanosa pysyy halpojen raaka-aineiden tuottajana. Vähän niin kuin siirtomaa-aikana.

Angula: neokolonialismi ei johda mihinkään. Jos joku painetaan raaka-aineiden tuottajaksi, miten muuten tilannetta voisi kuvata?

Toim: Miksi uskotte EU:n vaatimalla vaativan (EPA-sopimuksia)?
Angula: No se on kysymys joka pitäisi paremminkin esittää Euroopan unionille.

Toim: Miksi EU vaatii tätä?
Peter Thompson: No emme me niitä vaadi. Me haluamme maailman, joka on vahva, rauhallinen ja vauras. Ei meille ole hyötyä Afrikasta, joka menee viemäristä alas.
Me haluamme vauraan Afrikan. Meidän mielestämme tämä on paras keino kaupan alalla.

Toim: Miksi arvelette EPA-sopimusten aiheuttaneen niin paljon ristiriitoja ja kritiikkiä Afrikassa jos ne kerran…
Thompson: Koska ne merkitsevät muutosta, muutos merkitsee uudistusta ja uudistus merkitsee suuria kysymyksiä.

Ndabeni: Kun suostuimme neuvottelemaan EPA-sopimuksista, halusimme nimenomaan muutosta. Mutta meille luvatut muutokset olivat jotain aivan muuta kuin mitä meille on nyt tarjottu.

Toim: Entä jos Namibian kaltainen maa päättää olla allekirjoittamatta lopullista EPAa?
Thompson: Se on heidän oma valintansa lopulta. Meistä kyllä tuntuu, että jos lupaudut johonkin, jos todellakin liityt kirkkoon, menet läpi koko homman. On tietysti mahdollista erota kirkosta, mutta se on kyllä melko ikävä juttu. Erittäin ikävä, itse asiassa. Mutta, tiedätkös, me emme voi sille asialle mitään.

Ndameni: Me emme ole tyytyväisiä. Olemme sen sanoneet ja sanomme yhä, mutta vastapuoli ei kuuntele.

Thompson: Minusta tulos on tähän mennessä ollut hyvä, kyllä.

Ndabeni: Melkein kaikki Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueet ovat tyytymättömiä.

Thompson: Näkemys- ja mielipide-eroja on, ja ne on ratkaistava. Ja me olemme mukana omalla näkemyksellämme asioista. Ja me kuuntelemme ja me tartumme asioihin. Mutta muuta emme voi tehdä. Et voi ennalta määrätä ennakkoehtoja ja sanoa ennen neuvotteluja, että näin sinun pitää asiat nähdä. Voit kyllä päästä siitä sopimukseen, mutta se ei sitten tyydytä kumpaakin osapuolta. Joten olemme suostuneet käsittelemään heidän huoliaan. Ja se tarkoittaa, että teemme kaikkemme ollaksemme joustavia. Tarkoittaako se sitä, että olemme loputtoman joustavia? Ei varmasti tarkoita.

Speak: Komission byrokraatit neuvottelevat asioista. Jotka eivät heitä henkilökohtaisesti kosketa. Toisille EPAssa on kyse elinehdoista.

Speak: Johtui naudanlihasta, kalasta ja viinirypäleistä, että Namibian hallitus lopulta päöätti hyväskyä alustavan EPA-sopimuksen. Ne ovat Namibian tärkeimmät vientiartikkelit EU-markkinoilla.

Speak: Myös Reimer Thiessenin tuottamaa naudanlihaa päätyy Eurooppaan.

Reimer Thiessen: Isäni osti tämän tilan 1940-luvulla, joten se on ollut perhetila nyt 70 vuoden ajan.

Speak: Jos Namibia olisi kieltäytynyt väliaikaisesta EPAsta viime vuoden lopulla, naudanlihan tullit olisivat nousseet niin korkeiksi, että vienti EU:hun olisi loppunut siihen. Entä jos Namibia jättäytyy lopullisen sopimuksen ulkopuolelle?

Thiessen: Jos sitä ei allekirjoiteta, sillä on tuhoisat seuraukset varsinkin naudanlihan markkinoihin.

Speak: Namibialaisten on nyt siis valittava kahdesta pahasta: Jos EPA allekirjoitetaan, maatalous ja teollisuus kärsivät ja tullitulot romahtavat. Jos sopimusta ei allekirjoiteta, muun muassa naudanlihan EU-vienti loppuu.

Thiessen: Karjantuottajana ajattelen itseäni. Toivon, että sopimus allekirjoitetaan. Toisaalta en kyllä tiedä mikä olisi viisasta. Meidän pitää avata markkinamme Eurooppalaisille tuotteille, jotka tuotetaan Euroopassa usein tukiaisten avulla. Tuotteet tulevat meidän markkinoillemme, ja siitä seuraa tietysti ongelmia meidän teollisuudellemme, pienyrityksille joita hallitus yrittää tukea. Ja sitten tulisi työttömyyttä ja muita kamalia seurauksia.

Thiessen: Jos ajattelee taloutta kokonaisuutena, niin emme me voi allekirjoittaa, koska lopulta me viljelijätkin kärsisimme seurauksista.

Ndabeni: Miksi olet niin hiljainen?

Ndabeni: Pelkkää EPAa, EPAa, EPAa. Muuta en tee, en mitään muuta.

Ndabeni: Vaimoni käy töissä. Hän on kirjastonhoitaja. Minulla on kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika, he kärsivät EPAsta koska en voi olla heidän kanssaan tarpeeksi. Matkustamista on ihan liikaa.

Ndabeni: Toivotaan että EU kuuntelee meitä niissä asioissa, joista vielä yritämme neuvotella liittyen lopulliseen EPAan. Toivottavasti tämmöinen pieni talous kuin Namibia saa äänensä kuuluviin. Sitä me rukoilemme.

Speak: EU ja EU-maat siis sanovat, että EPA-sopimuksia tarvitaan, jotta Afrikka kehittyisi.

Väyrynen: Kyllä tää Euroopan Unionin edustama ajattelu on oikein.
Toim: Ne ei vaan tajua että niitä yritetään kehittää?
Väyrynen: No niillä on erilainen näkemys ja ehkä epäluulojakin voi olla taustalla.

Ndabeni: Olemme olleet riippuvaisia EU:n kehitysavusta viimeiset 40-50 vuotta, mutta emme ole kehittyneet. Nyt yritämme päästä eroon siitä kuviosta. Sitähän me nimenomaan yritämme. Joten me haluamme päättää itse miten luomme kehityssuunnitelmat itsellemme.

Speak: Väyrysen mukaan Suomi tai EU eivät kuulu sopimuksen hyötyjiin.

Väyrynen: ei minun mielestäni suoranaisesti.

Speak: Komission kauppaosastolla kutienkin myönnetään ettei vapaakauppasopimus nyt aivan pelkkää hyväntekeväisyyttä ole.

Thompson: Ei meitä kiinnosta vain tiettyjen tuotteiden tuominen tai tiettyjen tuotteiden vieminen. Meitä kiinnostaa teollisuuden kehittäminen sinne omien investointiemme avulla. Ajattelemme vuosia eteenpäin niin että meillä on sitten markkinat, joille viedä ja joiden kanssa käydä kauppaa.

Speak: Afrikka on kuitenkin mitättömän pieni markkina-alue EU:lle, karibian ja Tyynenmeren maista puhumattakaan. Eräiden kansainvälisen kaupan asiantuntijoiden mukaan EU:lla on mielessään suurempi suunnitelma. Jos EPA-sopimukset saadaan EU:n mielen mukaisiksi, niitä voidaan käyttää mallina tulevissa maailmanlaajuisissa kauppaneuvotteluissa. Näin uskoo esimerkiksi Paul Goodison, joka on vuosien ajan perehtynyt eteläisen Afrikan talouteen ja EU:n ja Afrikan väliseen kauppaan.

Goodison: On ymmärrettävä, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maita on 77. EU:n jäsenmaita on 27. Jos sopimuksiin saadaan mukaan yli 100 maata, voidaan kertoa WTO:lle (Maailman kauppajärjestö), että katsokaas, meillä on jo sopimukset kaikkien näiden maiden kanssa. Nyt tarvitsemme näistä asioista kansainvälisen säännön.
Eli Euroopalla on tavallaan rakenteellinen intressi näihin asioihin, täysin riippumatta siitä, miten merkittäviä ne ovat Afrikan maille. EPA-sopimuksista tulee ennakkotapaus ja malli samantyyppisille järjestelyille kehittyneempien kehitysmaiden kuten Brasilian, Kiinan, Intian, Thaimaan ja Etelä-Korean kanssa tehtäviin sopimuksiin. Näissä maissa EU:lla on paljon suurempi taloudellinen intressi.
Joten nimellisesti on kyse kehityksestä. Todellisuudessa nämä laajemmat kiinnostuksen kohteet dominoivat.

Angula: Olemme keskustelleet suomalaisten kollegojen kanssa. Saimme sen käsityksen heiltä, että he ymmärtävät huolemme ja vaativat joustavuutta.
Toim: Keneltä?
Angula: Euroopan unionilta, byrokraateilta.

Speak: Mutta ministeri Väyrynen ei enää muista namibialaisvieraansa huolia.

Väyrynen: No minä en enää voi muistaa mitä konkreettista siinä keskustelussa oli esillä. Minun mielestäni Euroopan Unionin asettamat tavoitteet näille neuvotteluille ovat kyllä sillä tavoin rakennetut, että ne kaikin tavoin palvelevat kehityspoliittisia päämääriä.

Ndabeni: Luulen, että EU-jäsenmaat eivät ole ymmärtäneet, mitä tässä on pelissä.

Goodison: Komissio ei muuta linjaansa elleivät jäsenmaat pakota. Ja jäsenmaat eivät ymmärrä mistä on kyse ja se on ongelma.

Angula: Olisi kaikkien etu, että meidän huolemme otettaisiin huomioon. Muuten palaamme neokolonialistiseen järjestelmään.

Ndabeni: Voit kysyä EPAsta vastuulliselta ministeriltä, ja saattaa olla ettei hän tiedä mistä on kyse.
Tässä kohden sanoisin että Suomi on pettänyt meidät.