käsikirjoitus

MOT: Helsingin vihreä painajainen
käsikirjoitus
ensilähetys TV1 22.3.2010 klo 20:00

Juonto: Helsingin lämmittämisestä on nousemassa iso kiista. Yhden näkemyksen mukaan se kannattaisi tehdä ydinvoimalan hukkalämmöllä, toisen mukaan risuja polttamalla.

Hanasaaren voimalaitos jauhaa pääkaupungin asukkaille lämpöä ja sähköä. Helsingin energia tekee sen kivihiilestä tehokkaammin ja vähemmin kasvihuonekaasupäästöin kuin yksikään toinen kunnallinen energialaitos koko maailmassa.

Seppo Ruohonen: ”Ei, ei mun ymmärtääkseni, ei löydy parempaa, tehokkaampaa … Sitä voidaan pitää nyky-, käytettävissä olevalla teknologialla maailman parhaana”.

Juonto: Kivihiilen käyttöä pyritään maailmassa vähentämään, koska sen tuottaman hiilidioksidin pelätään lämmittävän ilmastoa. Silti kivihiili on edelleen maailman tärkein energiaraaka-aine ja sitä poltetaan maailmalla suruttomasti, kaukana Helsingin Energian alhaisesta päästötasosta.

Jos kivihiiltä jossain on poltettava, niin se kannattaisi tehdä Helsingissä.

Ruohonen: ”Kyllä näin voidaan sanoa tai toisin päin, jos maailmasta kivihiilen käyttöä vähennetään, niin viimeinen kivihiilinokare voitaisiin polttaa täällä”.

Juonto: Kivihiilen käyttö energiaksi ei kuitenkaan käy poliitikoille. Helsingin valtuusto on päättänyt, että pääkaupungin on tuotettava kymmenen vuoden kuluttua 20 prosenttia energiastaan ilman hiilidioksidipäästöjä. Ja jotta vaatimusta ei olisi liian helppo saavuttaa esimerkiksi ydinvoimalla, on vielä määrätty, että tuo 20 prosenttia on tuotettava uusiutuvista polttoaineista.

Helsingin energian mielestä päätöksen toteuttaminen vaatii sitä, että 40 prosenttia Helsingin nyt käyttämästä kivihiilestä on korvattava polttopuulla sekä tuulivoimalla.

Ratkaisun seurauksena Helsingin keskustassa käynnistyy tällä vuosikymmenellä rekkaralli, jossa jopa 250 rekka-autoa päivässä kuljettaa metsähaketta poltettavaksi Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitoksiin. Perävaunullinen rekka parin minuutin välein.

Jos Helsinki onkin ihanteellinen kaupunki kivihiilen polttamiselle, niin puun poltolle se on ongelmallinen. Maailmasta ei tunneta toista Helsingin kokoista kaupunkia, jonka lämmitykseen käytettäisiin niin suuri osuus puuta.

Patrick Wackström: ”Porvoohan on semmonen mihin se sopii, että meillähän kaukolämmöstä niin seitsemänkymmentä prosenttia tuotetaan biopolttoaineella ja sanoisin, että tää on semmonen sopiva kaupunki tämmöselle tuotannolle”.

Metsähakkeen hankinnassa pidetään yleensä sadan kilometrin sädettä polttolaitokselta kannattavuusrajana. Mutta Helsingin on haravoitava hakkeensa huomattavasti kauempaa, aina Pohjois-Suomesta saakka.

Kuvaa ja ääntä Askolan savotasta.

Tässä kerätään ja haketetaan Askolassa puupolttoainetta porvoolaisten lämmöksi.

Porvoon energialaitos käyttää vuodessa 60 000 tonnia metsähaketta, mutta Helsinki polttaisi metsän biomassaa kymmenen kertaa enemmän, 700 000 tonnia vuodessa.

Helsingin tulo ennestään ahtaille puupolttoainemarkkinoille merkitsee alalle mullistusta. Hakkuutähteistä kilpailee jo kymmeniä energialaitoksia ja aikeena on, että puusta valmistettaisiin vielä polttonestettä suomalaisten autoillekin.

Wackström: ”Kyllä se huolestuttaa todella paljon, sillä se varmaan vaikuttaisi tähän saatavuuteen ja hintatasoon ja varmaan laatuunkin”.

Juonto: Sahausjäte ja metsänhakkuutähteet riittivät vielä jokin aika sitten täyttämään pikkukaupunkien polttolaitosten kattilat, mutta nyt menee uuniin jo arvopuutakin.

Wackström: ”Ennen tätä metsäteollisuuden lamaa, niin nää sivutuotteet ja sitten oksat ja latvat, niin ne riitti, mutta viime vuonna me jouduttiin kyllä vähän tämmöstä runkopuutakin käyttämään”.

Juonto: Suomen metsien kasvu riittää kyllä tyydyttämään huomattavankin energiapuun tarpeen, mutta puun polttaminen on alkeellisin tapa lisätä sen jalostusarvoa. Puun jalostaminen paperiksi ja selluksi tuottaa kansantalouteen 8 kertaa enemmän rahaa kuin poltto. Ja 13 kertaa enemmän työpaikkoja.

KUVA: Askolan savotta.

Nykyajan risusavotta on riuskaa meininkiä. Kun tukit ja kuitupuut on kaadettu ja erotettu omiin kasoihinsa ajavat heti niiden perässä hakkuupaikalle koneet, jotka keräävät talteen oksat ja latvukset.

Risukuorma haketetaan saman tien paikan päällä rekan konttiin silpuksi
ja ajetaan suorinta tietä energialaitokseen poltettavaksi.

Helsingin muuttaminen puulämmitteiseksi toisi pääkaupungin keskustaan raskasta liikennettä, melua, hajuja ja päästöjä. Puun poltosta pääsee ilmaan 250 tonnia pienhiukkasia vuodessa. Niiden lasketaan aiheuttavan kymmenkunta ylimääräistä kuolintapausta vuodessa.

Jussi Pajunen: ”… Ei tässä helppoja vaihtoehtoja ole olemassa, mutta että kuitenkin tulevaisuuden, meidän on tehtävä, ilmastonmuutoksen vastainen taistelu on tullut jäädäkseen ja me otamme sen Helsingin kaupungissa tosissamme.

Juonto: Helppoa tai ei, mutta vaihtoehto polttopuurallille on olemassa. Kaukolämpö voitaisiin johtaa Helsinkiin Loviisaan rakennettavasta uudesta ydinvoimalasta, putkea pitkin, puhtaasti, äänettömästi ja hajuttomasti.
(grafiikka: kartta)

Energiayhtiö Fortum on tarjonnut Helsingille mahdollisuutta hankkia osa Helsingin tarvitsemasta kaukolämmöstä yhtiön suunnittelemasta uudesta Loviisan 3-voimalasta. Jos lämpöä ei oteta käyttöön, valuu siitä ¾ hukkalämpönä mereen.

Sasu Valkamo: ”Tämä kaukolämpö, joka tuotettaisiin Loviisassa, niin se on selvästi kustannusvaikutuksiltaan edullisin ja tällä ratkaisulla voitaisiin Suomessa vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Puhutaan jopa kuuden prosentin hiilidioksidivähenemästä Suomen tasolla”.

Juonto: Mutta tarjous ydinkaukolämmöstä ei kelpaa Helsingille.

Pajunen: ”Ensimmäinen reaktioni oli, että tämähän on mielenkiintoinen asia ja samaan aikaan eri energia-alan toimijat otti yhteyttä ja ajatuksena , että olisiko se Helsingille hyödynnettävissä. Mutta sitten tämän jälkeen olemme tehneet monia selvityksiä, sekä omia että konsulttien selvityksiä ja mitä enemmän selvityksiä ja niihin olen paneutunut, niin sitä vakuuttuneempi olen, se ei ole aito vaihtoehto ja sen voi kiteyttää yhdellä sanalla ja se yksi sana on riski”.

Juonto: Ratkaisevat Helsingin teettämistä selvityksistä ovat liikesalaisuuksia, ja siksi niihin ei pääse tutustumaan.

Myös Helsingin Energian toimitusjohtaja Seppo Ruohonen puhuu riskistä, joka toteutuisi, jos lämmöntuotanto Loviisasta syystä tai toisesta katkeaisi.

Ruohonen: ”… johtais siihen, että me jouduttaisiin välittömästi täydelle määrälle käynnistämään öljykäyttöistä lämmöntuotantoa, erittäin kallista ja erittäin ympäristöepäystävällistä. Samanaikaisesti jouduttaisiin käynnistämään täydennysenergiaa tuottavat, nämä isot voimalaitoskoneet, jotta me päästäisiin öljylämpökeskuksista, voitaisiin ajaa ne alas, joten me jouduttaisiin kahden, kaksinkertainen varajärjestelmä ylläpitämään täällä Helsingissä”.

Juonto: Loviisa-3 –ydinvoimalanhanketta johtava Sasu Valkamo kuitenkin vakuuttaa, että tuotantokatkosten mahdollisuus on otettu Fortumin tarjouksessa huomioon.

Valkamo: ”Olemme jo alusta saakka ajatelleet tätä varavoimaa ja huippuvoimakysymystä, ja se ei tule olemaan ratkaiseva, ratkaiseva asia tässä. Ne kysymykset on ratkaistavissa, niiden talousvaikutus on marginaalinen ja järjestelmässä on jo nyt riittävästi huippu- ja varakapasiteettia ja tällä ratkaisulla pyrimme korvaamaan etenkin vanhenevien hiilivoimalaitosten käyttöä ja osa niistä voitaisiin siirtää varavoimalaitoksiksi”.

MOT: "No mitä tapahtuisi, jos keskellä tammi- helmikuun talvipakkasia tulisi katkos tähän ydinvoimalämmön tuottamiseen Helsinkiin, joko tässä putkiverkostossa tai itse ydinvoimalaitoksessa, niin tulisiko helsinkiläisille vilu?"

Valkamo: ”Ei missään, missään nimessä. Se järjestelmä suunnitellaan sillä lailla, että siellä on riittävästi korvaavaa kapasiteettia, joka riittävän nopeasti pystyy käynnistymään ja tuottamaan sen korvaavan lämmön”.

Juonto: Fortum on maailman neljänneksi suurin kaukolämmön tuottaja. Loviisan ydinvoimalassa käyttökatkokset ovat olleet harvinaisia ja laitoksen käyttöaste on maailman huipputasoa.

Valkamo: ”Olemme Loviisassa yli 30 vuotta tuottaneet ydinvoimalla sähköä ja uskomme, että meillä on ammattitaitoa ja osaamista toimia jatkossakin vastaavalla tavalla”.

Juonto: Konsultointiyhtiö Pöyry vertaili Helsingin Energian toimeksiannosta ydinlämpö- ja puulämpövaihtoehtoja tosiinsa ja päätyi siihen, että ydinvoimalla saavutettaisiin suurimmat päästövähenemät, alhaisimmin kustannuksin. Mutta energiayhtiö ei lämpene oman konsulttinsa selvitykselle.

Ruohonen: ”Se on Pöyryn omista lähtökohdistaan tekemä selvitys ja siinähän ei näitä taloudellisia kustannuksia kaikilta osin käyty läpi”.

Juonto: Seuraavassa vaiheessa konsulttiyhtiö Pöyry teki Fortumin tilauksesta selvityksen koko pääkaupunkiseudun lämmittämisen vaihtoehdoista. Siinä konsultti päätyi vieläkin vahvempaan johtopäätökseen: ydinlämpö on taloudellisin vaihtoehto pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotantoon.

Ruohonen: ”Sitä selvitystä on vaikea kommentoida, koska se on hiukan tämmönen julistuksenomainen. Siihen ei pääse paneutumaan niihin oletuksiin, mitä siellä on takana. Eikä siinä myöskään tietenkään arvioida sitä, mitä se tulee Helsingin energialle maksamaan ja sitten, miten hyödyllinen se on Fortumille, koska siinä on tällainen yleisnäkemys vaan”.

Juonto: Ongelmana kannattavuuden arvioinnissa on Helsingin kaupunginvaltuuston kaksi vuotta sitten asettama vaatimus, jonka mukaan 20 % pääkaupungin energiasta pitäisi tuottaa uusiutuvalla energialla, siis puuhakkeella tai tuulella. Ydinlämpö ei ole uusiutuvaa energiaa, ja kysymys on siitä, onko putkella tuodun ydinlämmön jälkeen Helsingin energiajärjestelmässä vielä tilaa kannattavalle sähkön ja lämmön yhteistuotannolle, joka toteutettaisiin puuta polttamalla. Näkemykset menevät jyrkästi ristiin.

Ruohonen: ”Ei missään nimessä ei pystytä niin paljon energiaa, sinne ei jää jää niin paljon energiaa ja sitten me jouduttaisiin taas joka tapauksessa uusiutuvaan investoimaan ja se pitäis olla varapolttoaineena, koska … ja täydennysenergiana, koska pääosa energiasta kuitenkin tulis kaukolämpöputkea pitkin”.

Valkamo: ”Tällä suunnittelemallamme ratkaisulla olisi tarkoitus tuottaa perusosa tästä kaukolämmön tarpeesta, noin 60 prosenttia alustavasti. Ja tämä kaukolämmön tarve, lämmön tarve pääkaupunkiseudulla on niin iso, että tässä on riittävästi tilaa esimerkiksi bioenergian realistiseen, suuren mittakaavan tuotantoon, jos tämä ydinkaukolämpöratkaisu toteutetaan”.

Juonto: Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen näkemä mörkö ydinkaukolämmössä on teknologiariski. Sillä hän tarkoittaa mahdollisuutta, että uudet vaihtoehtoiset lämmöntuotantotekniikat, kuten maalämpö ja ilmalämpöpumput sekä talojen parantuva lämpöeristys vähentävät kaukolämmön kysyntää.

Pajunen: ”Jos energian käyttö laskee voimakkaasti ja sinne sisältyy suuri määrä maa-, vesi -, ilmalämpöpumppujärjestelmiä, niin silloin olemme invest…, tehneet huikean mittakaavan investoinnin, siis suuremman investoinnin kuin ikinä koskaan kaupungissa on tehty ydinvoimaan ja meillä ei olekaan sitä kuoletusaikaa siihen”.

Juonto: Kaupunginjohtajan huoli on, että kaukolämmön kysynnän hiipuessa kallis siirtoputki Loviisasta Helsinkiin jäisi hukkainvestoinniksi. Pajunen pelkää, että lämmön kysyntä voisi laskea jopa puoleen nykyisestä. Energialaitoksen toimitusjohtajan näkemys on toinen:

Ruohonen. ”Meillä on semmonen käsitys, että kun energiatehokkuus lisääntyy ja kaupunkia kuitenkin rakennetaan, niin tämä ehkä pitää kaukolämpötarpeen suurin piirtein paikallaan tai ehkä lievästi laskee”.

Valkamo: "Kaukolämpö siirretään Loviisasta pääkaupunkiseudulle pitkää putkilinjaa pitkin pumppaamalla kuumaa vettä, noin 120- asteista kuumaa vettä pumpataan yli metrin halkaisijaltaan olevassa putkessa ja se jäähtyy lämmön siirtimessä, lämmön vaihtimessa täällä alueella ja sitten se jäähtyneenä pumpataan takaisin ydinvoimalaitokselle. Ja tämä putkisto sijoitettaisiin esimerkiksi kalliotunneliin, joka on meidän periaatepäätösratkaisu, periaatepäätöshakemuksessa esitetty malli ja se tunneli, kalliotunneli tulisi olemaan joidenkin kymmenien metrien syvyydessä maan alla”.

Juonto: Lähtö mukaan Fortumin Loviisa-3:n ydinvoimalaan maksaisi Helsingille 2,1 miljardia euroa. Siihen sisältyisi osakkuus itse voimalaan sekä miljardin hintaiseksi arvioitu siirtoputki. Mutta Helsinki ei usko edes putken hintaan.

Ruohonen: ”Ja siitä meillä on myöskin, jos mä oon nyt oikein ymmärtänyt, niin koko lailla erilainen käsitys sen hintatasosta. He puhuu lähellä miljardia, meidän käsitys on lähellä kahta miljardia”.

Valkamo: ”Olemme selvittäneet sitä talon sisäisesti käyttäen asiantuntijapalveluita näiden laskelmien tekemiseen ja tarkistamiseen, sekä teettäneet ihan juuri julkaisemamme ulkopuolisella asiantuntijataholla teetetyn selvityksen ja olemme melko varmoja, että tämä esitetty, noin mljardin euron investointikustannus, jossa on jo tiettyjä riskivaraumia, niin on, on täysin realistinen…"

MOT: "No, jos Fortumissa ollaan näin varmoja tästä hinnasta, niin oletteko te valmiit antamaan siitä jonkinlaisen takuun Helsingille, että se pysyy näissä raameissa?"

Valkamo: ”No, tämä on tietysti sitten osapuolten välillä neuvoteltava asia, mutta kyllä me olemme itse, itse hyvin varmoja tästä investointikustannuksesta”.

Ruohonen: ”Jos me tehdään omalta pohjalta kehitysohjelma, niin me päästään kyllä niihin tavoitteisiin, mitkä on asetettu, kustannustehokkaammin kuin puhtaalta ydinvoimaskenaariopohjalta”.

Juonto: Vastaukseksi kaupunginvaltuuston vaatimukseen päästöttömän ja uusiutuvan energian lisäämiseksi on Helsingin Energia laatinut kehityssuunnitelman. Siinä arvioidaan, että kehitys kohti hiilineutraalia tulevaisuutta vaatii Helsingiltä 10 vuoden kuluessa yli miljardin euron investoinnit ja 20 vuoden kuluessa 3 miljardin panostuksen.

Helsingille ohjelman vaikutuksia selvittänyt konsulttiyhtiö arvioi, että ohjelma romahduttaisi Helsingin Energian kannattavuuden ja tuloutuskyvyn.

Helsinkiläisten lämmön hintaan aiheutuisi kehitysohjelman aikana 40-50 prosentin nousupaine.

Tähän asti Helsingin energiayhtiö on muninut kaupungin budjettiin kultamunia, jotka ovat keventäneet verotusta 2 prosenttiyksikön verran. Uusiutuvaan energiaan siirtymisen jälkeen voimayhtiön kyky tulouttaa rahaa kaupungille heikkenee jopa sadoilla miljoonilla vuodessa.

Tuulisähköä Helsinki aikoo tuottaa avomerelle sijoitettavilla merituulivoimaloilla. Missään maailmassa ei ole vielä kokemusta merituulivoiman tuottamisesta jääolosuhteissa, ja monet asiantuntijat pitävät sitä riskialttiina. Merijään puristusvoima on suunnaton, eikä turbiinitornien perustamisen ongelmia ahtojäävyöhykkeellä ole vielä ratkaistu.

Ruohonen: ”Ei en mä sano, siis ongelmatonta se ei ole ja kehittämistä vaatii ilman muuta, se on selvä asia. Vanhalla teknologialla ei pärjää, mutta ei se myöskään mahdotonta ole, kyl mä, kyl mä uskon siihen”.

Juonto: Helsinki haluaisi lisätä tuulivoimaa 600 000 megawattituntia. Siihen riittäisi teoriassa 23:n 3 megawatin tehoisen myllyn tuotanto, mutta koska tuulta saadaan epätasaisesti, tarvitaan turbiineita käytännössä lähes sata.

Sähkön markkinahinta on tällä hetkellä noin neljäkymmentä euroa megawattitunnilta. Tuulelle kaavailtu takuuhinta, syöttötariffi takaisi tuulivoimalan omistajalle tuplahinnan, yli 80 euroa. Mutta merituulivoimalle ei riittäisi sekään:

Ruohonen: ”Merituulellehan tämä takuuhintajärjestely pitäisi olla käytännössä kaksinkertainen, siellä sadankuudenkympin … sadankuudenkymmenen euron paikkeilla megawattitunnille, kun se maatuulella on ehkä kahdeksankymmenen, yhdeksänkymmenen euron paikkeilla.”

MOT: "Eli valtavan kallista energiaa?"

Ruohonen: ”Kieltämättä”.

Juonto: Mutta se on kallista vain veronmaksajille, ei Helsingin Energialle. Sille tuulivoima on lupa painaa seteleitä. Syöttötariffi takaa pääomalle 15 prosentin varman tuoton. Helsingille se olisi 550 miljoonaa euroa vajaassa 30 vuodessa

Ja tällä neljä kertaa markkinahintaa kalliimmalla kustannuksella Helsingin energia tuottaisi tuulisähköä osuuden, joka vastaa kolmea prosenttia sen energian kokonaistuotannosta. Ja jäisikö tuokaan kallis energiahippunen suomalaisten kulutettavaksi ?

Siirtymä Tanskaan.

Juonto: Tanska esitellään yleensä tuulisähkön pikkujättiläiseksi. Väitetään, että Tanska saisi tuulesta suuremman osuuden energian tarpeestaan, kuin mikään muu maa maailmassa, noin 20 prosenttia.

Hugh Sharman: ”This is a very commonly made claim, mostly by Danish politicians . It´s not true, we generate the equivalent of twenty percent of our consumption, but half of the wind energy that we generate, is not used in Denmark, it’s traded across the borders.”

Juonto: Energia-alan asiantuntija ja konsultti Hugh Sharman teki vastikään selvityksen, joka kohahdutti tanskalaisia väitteellä, että heidän kallis tuulisähkönsä valuukin pääasiassa ruotsalaisten ja norjalaisten hyödyksi. Kotimaassa tanskalaisesta tuulisähköstä käytetään vain vajaa puolet.

Juuri tällä hetkellä Kööpenhaminan edustalla oleva merituulipuisto jauhaa sähköä heikossa tuulessa laiskasti. Mutta milloin tahansa tuuli saattaa äkkiä voimistua, jolloin ongelmaksi tulee, mihin nopeasti lisääntynyt tuulisähkö työnnetään. Tanskalla ei ole säätövoimavarastoja, kuten tekojärviä, joihin ylimääräinen energia voitaisiin tallettaa odottamaan tuulen tyyntymistä ja sähkön kysynnän kasvua.

Mutta Ruotsilla ja Norjalla on vesivoimassaan runsaasti säätövaraa. Ne ottavat vastaan Tanskan tuulisähkön ja pistävät samalla patoluukkuja kiinni vesialtaissaan.

Sharman: ” … so really it’s the most economic thing for the electricity system to do, which is to really, should I say, sell that electricity on the spot market rather than make the complicated and expensive adjustments to the generation within Denmark”.

Juonto: Ylimääräisen tuulisähkön myynti pohjoismaisen sähköpörssin kautta naapureille voisi olla hyvä ratkaisu, jos vain hinnat olisivat kohdallaan. Mutta ne eivät ole.

Sharman: ”When there’s a lot of wind in Denmark, the price can be very,very low, and when there’s not, for example right now, in the Nordic system there’s actually a negative price, it can cost you money to generate electricity simply because the trading system requires”.

Juonto: Pahimmillaan Tanska voi joutua ostamaan Norjasta ja Ruotsista sinne polkuhintaan myymäänsä tuulisähköä takaisin moninkertaisella hinnalla silloin, kun Tanskassa ei tuule.

Sharman: ”… so any windpower we export to Norway and Sweden certainly doesn’t save any CO2”

Juonto: Siis kaiken lisäksi puolet Tanskan tuulivoimasta ei vähennä lainkaan kasvihuonepäästöjä. Se johtuu siitä, että Ruotsissa ja Norjassa ei ole hiilivoimaa, vaan siellä Tanskan tuuli korvaa päästötöntä vesivoimaa.

Suomen tilanne muistuttaa Tanskaa siinä, että meilläkään ei ole tuulivoiman tarvitsemaa vapaata säätövoimakapasiteettia. Siihen tarvittaisiin Vuotoksen allasta, mutta sen rakentaminen on tehty mahdottomaksi. Siis joudummeko mekin lahjoittamaan kalliisti tuottamamme tuulisähkön lähes ilmaiseksi Ruotsiin?

Sharman: ”If you keep your levels of wind power down to, perhaps ten percent of Finland´s requirements, you might not need to export any, but if you go for levels of wind capacity that the Danes are going for here in Denmark. Then you could be in the same problem in Finland as we have in Denmark”.

Juonto: Tietoja samansuuntaisista kokemuksista kantautuu muistakin paljon tuulivoimaa rakentaneista maista. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen olisi halvempaa muilla tavoin. Saksalaislehti Spiegel raportoi äskettäin, että teollisen tuuli- ja aurinkovoiman avulla ei ole Euroopassa vähennetty grammaakaan hiilidioksidia.

Taustalla kuvaa tuulivoimalaan törmäävästä kotkasta

Juonto: Kolmas ja tärkein instrumentti Helsingin Energian tulevassa työkalupakissa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on hiilidioksidin talteenotto voimalaitosten savukaasuista ja nesteytetyn hiilidioksidin sijoittaminen … jonnekin,
kukaan ei tiedä mihin.

Tässä Helsingin Hanasaaren voimalaitoksen hiilikasassa on kivihiiltä parin kuukauden tarpeisiin, 160 000 tonnia. Kun se poltetaan, siitä syntyy hiilidioksidia määrä, joka painaa lähes neljä kertaa enemmän. Hiilidioksidi on kaasua, joten sen tilavuus on 2 500 kertaa suurempi kuin alkuperäisen kivihiilikasan. (grafiikkaa)

Kuljetusta ja varastointia varten hiilikaasu pitäisikin puristaa nesteeksi, mikä vaatii suunnattomasti energiaa. Sen pois kuljettaminen vaatisi paljon enemmän laivoja kuin hiilen kuljettaminen Suomeen. Ja mihin se lopulta säilöttäisiin ?

Ruohonen: ”Ei mulla tietenkään ole näihin yksityiskohtiin vastauksia ... totta kai on olemassa tyhjentyviä maakaasulähteitä, joitten varastointikyky on kyllä varsin huomattava”.

Juonto: Missään ei ole vielä keksitty, mihin talteen otettava hiilidioksidi sijoitettaisiin turvallisesti. Helsingissä kuitenkin uskotaan, että jo parinkymmenen vuoden kuluttua tieteiskuvitelma on muuttunut todeksi.

Sharman: ”The idea of using enormous amounts of energy and therefore enormous amounts of money to trap carbon dioxide and put it back to the earth is quite absurd and, in fact, probably technically infeasible”.

Siirtymä Suomeen – kuvaa Outokummun terästeollisuudesta

Juonto: Koko Suomi on samanlaisen energiaratkaisun edessä kuin Helsinki. Valinta on tehtävä ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden välillä.

Juha Rantanen: ”Suomi on tähän asti voinut nauttia kilpailukykyisestä sähköstä ja on aivan elintärkeää, että myöskin jatkossa tää turvataan tekemällä viisaita ratkaisuja, yhtä lailla uusiutuvien kuin myöskin ydinvoiman osalta”.

Juonto: Teknologiateollisuuden puheenjohtaja Juha Rantanen on huolissaan paljon energiaa käyttävän teollisuuden tulevaisuudesta niin Suomessa kuin Euroopassakin, jos ei riittäviä energiainvestointeja tehdä:

Rantanen: ”… ilman näitä investointeja niin riski on se, että teollisuus täällä näivettyy ja ne samat tuotteet, joka me voisimme tehdä, tehdään sitten yhtäkkiä jossain muualla, et vaikka Kiinassa, tei Etelä-Amerikassa tai jossakin Euroopan ulkopuolella”.

Juonto: Rantasen johtama yritys Outokumpu ottaisi Tornion tehtaallaan mielellään käyttöön kotimaisen ruostumattoman teräksen raaka-aineen, ferrokromin, jos vain energian saatavuudesta olisi varmuus.

Rantanen: ”Meidän Kemin kromikaivoksen reservit riittäis useaksi sadaksi vuodeksi, sitä kautta se mahdollistais jatkoinvestoinnit myöskin tän ferrokromin tuotantoon. Meidän ferrokromin tuotanto on myöskin maailman energia- ja ympäristötehokkainta, täst on myös ulkopuoliset lausunnot. Elikkä jos me emme laajenna ferrokromia Suomessa, sen tekee joku muu, huonommalla energia- ja ilmastohyötysuhteella. Ja tätä kautta tietysti tieto siitä, että meillä Outokummulla on pääsy tällaseen ennustettavaan, päästöttömään sähköön, on meille tärkeä ja tästä syystä Outokumpu on mukana tässä Fennovoima –ydinvoimahankkeessa.”

Siirtymä Helsinkiin.

Pajunen: ”Siis minä en … halua, että me teemme päätöksen tässä maailmassa, joka kohdistuisi ydin … että meidän Helsingin, Helsingin pääkaupunkiseudun energia tulisi seuraavat 60 vuotta ydinvoimalasta.

Juonto: Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee Helsingin Energian kehityssuunnitelmaa vielä tämän kevään aikana.

Ruohonen: … mutta kallista tää, kallista se on kieltämättä, se on totta, joka tapauksessa”.

LOPPU