Käsikirjoitus

MOT: Säästöä vammaisilla
1.2.2010 klo 20:00

MOT-tunnus

kuva: Nuori mies kääntää lautasensa ympäri, ruoat valuvat pöydälle. Mies syöttää lusikalla pyörätuolissa istuvaa vammaista.

Naisen ääni: "Me ollaan niitä pirulaisia, jotka vie kaupungin rahoja. Vähän tämmöinen fiilis tulee."

Miehen ääni: "Vammaiset ja vanhukset ovat rasite tälle vapaalle markkinataloudelle. Heitä hoidetaan ehkä siinä määrin kuin heistä on hyötyä."

OTSIKKO: Säästöä vammaisilla

Kuva: Ahtialan päivätoimintakeskus. Vaikeasti vammaisten nuorten aikuisten ryhmä on ohjaajiensa kanssa aistihuoneessa.

Juonto: Ahtialan päivätoimintakeskus Lahdessa. Täällä käy vaikeasti kehitysvammaisia nuoria ja aikuisia. He opettelevat sosiaalisia taitoja sekä nauttivat liikunnasta, musiikista ja muusta luovasta tekemisestä.

Suomessa asuu noin 50 000 vaikeasti vammaista. Heistä vajaat parikymmentä tuhatta on kehitysvammaisia.

Perustuslain mukaan vaikeasti vammaisilla on samat oikeudet kuin kaikilla muilla ihmisillä. Heidän pitäisi pystyä vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin, muun muassa valitsemaan asuinpaikkansa.

Vaikeasti vammaisilla on lisäksi oikeus erityisiin palveluihin ja tukiin, jotka on turvattu heille lailla.

Kaikki näyttää siis hyvältä, ainakin paperilla.

Kuva: Talvista järvimaisemaa, omakotitalo rinteessä. Jarkko ja Sauli Moisio istuvat television ääressä, katsovat kotivideoita Jarkon lapsuudesta sekä viimevuotiselta Lapin-reissulta.

Sauli Moisio: "No tietysti ensimmäisen lapsen syntymä, fiilikset oli korkeella. Ja siinä sitten syntymän jälkeen Jarkko sai sen aivoverenvuodon ja vammautui. Sille ei mitään voi, se vaan on hyväksyttävä tosiasia. Ja niillä eväillä mentiin, lähettiin liikkeelle."

Juonto: Jarkko Moisio on vaikeasti vammainen nuori mies. Hän ei puhu eikä pysty liikkumaan itsenäisesti.

Moisio: "Jarkkoohan on alusta asti viety harrastuksiin ja niissä rajoissa, mitkä Jarkolla on ja käytettävissä. Niin uimiset, ratsastamiset, ulkoilut, kaikki tämmöiset lumessa pyörimiset, ihan nämä mitä pienet lapset tekee. Ett ihan lähtökohtaisesti pyrittiin antamaan Jarkolle kaikki, mikä tuo iloa terveellekin lapselle."

Juonto: Jarkon vanhemmat erosivat useita vuosia sitten. Hän asuu veljensä ja isänsä kanssa Lahden lähellä Asikkalassa.

Kuva: Kristiina Skog antaa pojalleen Kimille lääkkeitä. Skog alkaa laittaa ruokaa, Kimi katsoo televisiota. Kristiina hakee Kimin syömään. Kimi kääntää lautasensa ympäri, ruoat leviävät pöydälle. Kristiina taluttaa mieltään osoittavan Kimin tämän huoneeseen.

Kristiina Skog: "Mulle tultiin sanomaan sen sektion jälkeen – mä en nähnyt kolmeen päivään tota poikaa. Ja sit mä rupesin hälyttämään henkilökuntaa, että nyt jos te ette tuo sitä poikaa tänne, niin mä lähden kävelemään täältä sängystä. Niin sitten tuli lääkäri käymään, että ”nyt rouva hyvä, että kaikki ei ole kunnossa”. No mä, että ”onks se vammanen?” Sehän meinas pyörtyä se lääkäri, ”enhän minä semmoista tiedä”. Mä olin, että ”jos sä tuut sanomaan, että siinä ei oo kaikki kunnossa, niin”… Se oli hurjaa, se oli tosi hurjaa."

Juonto: 18-vuotias Joakim, kutsumanimeltään Kimi, on autistinen kehitysvammainen. Hän ei puhu mutta kommunikoi eleillä, äänillä, ilmeillä ja kuvien avulla.

Kimin vanhemmat ovat eronneet. Hän asuu äitinsä ja isoveljensä kanssa Espoossa.

Kimin äiti Kristiina sairastaa syöpää. Sairautta hoidetaan nyt solumyrkyillä.

Myös Kimillä on todettu syöpä, verisuonikasvain. Sen takia hänen vasen käsivartensa on osin amputoitu.

Skog: "Näitten vuosien aikana, niin mä oon henkisesti romahtanut vaikk’ kuin monta kertaa. Mut aina on tultava vaan ylös. Se on joko mahdollisuus, että sitten antaa olla ja ottaa rauhoittavia ja antaa muitten hoitaa sitten, mutta mä en pysty semmoiseen."

Kuva: Sauli Moisio keittää kahvit. Sauli juottaa Jarkolle kahvia. Välillä Sauli imee kanyylin kautta Jarkolta limaa henkitorvesta.

Juonto: Jarkko Moisio on oppivelvollisuutensa jälkeen käynyt arkisin päivätoiminnassa. Siellä Jarkko on saanut nauttia musiikista ja kavereiden seurasta. Lisäksi hän on ollut tilapäisesti lyhyitä jaksoja perhehoidossa ja kunnan asumisyksikössä.

Sauli Moisio on ollut vuosia poikansa omaishoitaja. Hän toimi lyhyen ajan myös Jarkon henkilökohtaisena avustajana.

Asikkalan kunta tarjosi Saulille henkilökohtaisen avustajan pestiä. Idea oli, että Jarkko Moisio voisi näin asua kotona.

Moisio: "Siinähän joutui tekemään ratkaisun, kun mä toimin yrittäjänä, niin luonnollisesti sitten yritystoiminta on jätettävä huomattavasti vähemmälle tulonhankkimispohjassa. Ja tilalle tulee sitten tämä pieni palkka tästä henkilökohtaisen avustajan työstä."

Juonto: Henkilökohtaisella avustajalla ja omaishoitajalla on lain mukaan oikeus pitää vapaapäiviä ja lomaa.

Moisio: "Kunta halus lähteä tulkitsemaan asiaa niin, että mulla ei oo minkäänlaisia vapaapäiviä enää oikeus pitää. Ett kun mä pidän lakisääteisiä vapaapäiviä, niin mä joudun toimimaan henkilökohtaisena avustajana ja sitten taas vastaavasti toisinpäin."

Moisio: "Omaishoidon yhteensovittaminen henkilökohtaisen avustajan työn kanssa tuli mahdottomaksi, ja näin jättäydyin sitten loppuvuodesta 2005 pois tai ilmoitin, että jättäydyn vuodenvaihteessa pois omaishoitajan tehtävästä ja anoin Jarkolle sitten korvaavaa hoitoa."

Juonto: Korvaava hoito tarkoitti Jarkon tapauksessa, että joku toinen kuin Sauli olisi tullut hoitamaan Jarkkoa tämän kotiin.

Päätös omaishoitoa korvaavasta hoidosta kesti lähes vuoden.

Moisio: "Viranhaltija teki sitten kielteisen päätöksen palvelun myöntämisestä, ja muutosta haettiin tietysti lautakunnalta, joka myönsi sitten 10 tuntia viikossa päättyneen omaishoidon tilalle. Omaishoidon, joka muodosti kuitenkin liki kolmasosan Jarkon viikoittaisesta hoidon tarpeesta."

Juonto: Jarkko Moisio valitti asianajajansa avustuksella Asikkalan perusturvalautakunnan päätöksestä Kouvolan hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen ja palautti asian perusturvalautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan Jarkko Moisiolle annetut palvelut eivät olleet riittäviä.

Aikaa viranhaltijan kielteisestä päätöksestä oli kulunut 2,5 vuotta.

Jarkon kaltaiset tapaukset ovat tuttuja Kehitysvammaisten tukiliitolle.

Sirkka Sivula: "Ne saattaa olla ihan elintärkeitä palveluita, jos ajatellaan vaikeavammaista henkilöä, niin nehän tarvitaan tässä ja nyt kaiken aikaa. Niin se, että lähdet niistä valittamaan ja päätös tulee kolmen, neljän vuoden päästä, niin siitä ei oo enää paljon apua."

Sipola: "Eli siinä mielessä oikeusturva ei toteudu?"

Sirkka Sivula: "Oikeusturva ei toteudu käytännössä, ja nää jälkikäteiset keinot on aika, sanotaan tai, ett asiakas on aika voimaton. Ett niistä keinoista ei oo paljon apua."

Susanna Lohiniemi: "Semmonen ihmisten kiusaaminen, pompottelu ja semmonen yli omien voimavarojen, rajojen ajaminen, niin se ei oo oikein. Se on niin perusteellisesti väärin, kun voi olla. Nää ihmiset, jotka hakee näitä palveluita ja tätä sosiaaliturvaa, niin lähes poikkeuksetta heiän elämäntilanteensa on äärettömän vaikee. Ei meistä kukaan huvikseen lähde hakemaan tämmösiä palveluja."

Kuva: Kimi lähtee taksilla kotipihasta. Menee Autismisäätiön toimintakeskukseen. Ohjaaja ottaa Kimin vastaan, vie pojan sisään. Kimi tekee hahmotusharjoituksia ohjaajan kanssa. Kimi lepää huoneessaan, kuuntelee musiikkia ja katselee lehtiä. Kimi auttaa lounaspöydän kattamisessa.

Juonto: Kristiina Skog on ollut poikansa omaishoitaja yli 18 vuotta. Sairastamansa syövän takia hän ei ole hakeutunut töihin.

Skog: "Mä olin työpaikastani sanonut itteni irti jo ton ekan pojan jälkeen. Sithän kun Kimi syntyi, niin meillähän alkoi saman tien, oli neljän päivän ikäinen, kun me lähdettiin tutkimuksiin."

Juonto: Nyt 18-vuotias Kimi on oppivelvollisuutensa jälkeen käynyt päivätoiminnassa Autismisäätiön ylläpitämässä keskuksessa.

Skog: "Mä yritän sen, hetkinen yhdeksästä kolmeen, siinä on ne muutama tunti, niin mä yritän tehdä jotain järkevää. Mutta suurimmaksi osaksi ne menee juoksemiseen ne päivätunnit, kun jos on kauppakäynnit ja on muut asioinnit."

Juonto: Kimillä oli pitkään henkilökohtainen avustaja.

Skog: "Sitten ei ollu mitään, me oltiin yli vuosi ilman. Sitä mä näille immeisille sanoinkin, että ei tästä tuu mitään, mulla ei pää kestä. Arkisin ei pääse mihinkään. On kaikennäköisiä yhdistyksiä ja muita, niin mun piti aina ottaa Kimi mukaan."

Skog: "Viime vuoden lopulla löysin yhden osuuskunnan kautta nuoren tytön, joka asuu täällä Espoossa. Se tuli käymään meillä, ja mä kysyin vaan, että no, miten sä oot, tiedätkö sä yhtään autismista. ”En mä silleen hirveesti, mutta veli on kyllä autisti.”

Sipola: "Kauan siinä te ehditte nauttia siitä sitten?

Skog: "Pari viikkoa. Se oli ihan joulukuussa, kun löytyi se ihminen."

Sipola: "Eli 11 kuukautta meni siihen, että te, sä etsit sitä sopivaa?"

Skog: "Joo."

Lukija: Päätösehdotuksessa esitetään tarkennuksia omaishoidon tuen toimintaohjeeseen. Tavoitteena on, että muutoksilla voidaan hillitä kustannusten voimakasta kasvua. Ehdotuksen mukainen omaishoidon tukijärjestelmä on edelleen tärkeä osa sekä vanhusten että perhe- ja sosiaalipalvelujen kokonaisuutta.

Juonto: Espoon kaupunki sanoi viime syksynä irti kaikki omaishoidon sopimukset. Päätös koski yli 400 vammaista ja 350 vanhusta sekä heidän omaishoitajiaan.

Lukija: Säännöllinen jaksottaishoito vähennetään hoidon sitovuutta ja vaativuutta, jolloin palkkiota alennetaan seuraavasti: Säännöllisesti viikko lyhytaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa vähentää omaishoidon tuen palkkiota 25 % kuukaudessa.

Lukija: Oikeutta lakisääteiseen vapaaseen ei ole silloin, kun omaishoito keskeytyy yli viideksi vuorokaudeksi kalenterikuukauden aikana. Ei koske lakisääteisen ajan hoitoa.

Juonto: Päätöksen mukaan kaikki omaishoidon sopimukset neuvotellaan uudelleen. Se tarkoittaa käytännössä, että osa hoitajista jää kokonaan ilman omaishoidon tukea ja muita palveluita.

Osalla hoitajista omaishoidon palkkio todennäköisesti puolittuu. Kristiina Skog on yksi heistä. Hänen pitäisi saada lopullinen päätös vappuun mennessä.

Skog: "Nyt mä yritän sopeutua tähän neljään kuukauteen. Nyt mä huomasin sen, että se ei ole helppoa, koska tota mulla on menny yöunet."

"Mä joudun saman tien menemään sossuun, tää kaupunki ei säästä niin kuin penniäkään meidän kohdalla."

Marja-Leena Remes: "Ymmärrän kyllä, että luukulta toiselle siirtyminen on perheen kannalta hankalaa. Ja tällanen moniasiakkuus, ett syntyy sitten toinen asiakkuus sinne toimeentulotukeen, niin se voi tuntua hankalalta."

Skog: "Sehän on heille yksi ja hailee. Se on heidän luukulta pois. Se on vaan tämä luukku ja tuo luukku. Nyt sä lähdet täältä ja meet tonne, niin meillä on parempi olla."

Remes: "Perheiden tasavertasuus ja tasavertanen kohtelu on hirveen tärkeetä. Että he saavat sen tuen samoin kriteerein ja, ja se määritellään tässä tapauksessa lapsen tai nuoren hoitoisuuden perusteella. Että siin ei oo otettu huomioon sen perheen kokonaistaloudellista tilannetta."

Juonto: Omaishoidon ehtojen muuttamisen taustalla on raha. Espoo haluaa säästää.

Kaupungille on edullista, kun osa omaishoitajista ei saa lainkaan hoitotukea. He siirtyvät tällöin toimeentulotuen saajiksi. Kaupunki säästää, kun se pompottaa ihmisiä luukulta toiselle. Valtio nimittäin maksaa puolet toimeentulotuen kustannuksista.

Espoo säästää tällä tavoin korkeintaan puoli miljoonaa euroa. Se on alle tuhannesosa koko sosiaali- ja terveystoimen budjetista.

Lohiniemi: "Kaikista heikoimmassa olevien ihmisten sosiaaliturvaa käytetään kuntatalouden puskurina ja sitä ei vois tämmösessä Suomen kaltasessa valtiossa minun mielestä tapahtua."

"Koko tää meidän ajattelu sosiaaliturvasta on kääntyny ihan päälaelleen. Elikkä kun sosiaaliturvan tarkotuksenahan on keksiä keinoja tukea ihmistä, niin nythän viranhaltija käyttää usein hurjan paljon aikaa etsiäkseen ne kriteerit, joiden perusteella palvelua ei tartte antaa."

Sipola: Millä te tuutte sitten toimeen?

Skog: Tässä on tää mun palkkalaskelma. Ton verran mä saan nytten tota…

Sipola: Nettona.

Skog: Joo. Kimin eläke, niin se tota menee vuokran maksuun eikä se edes riitä nykyisin, koska meidän vuokra on 923 euroa ja Kimin eläke on 885.

Kuva: Omakotitalo iltahämärässä. Jarkko ja Sauli menevät saunaan.

Juonto: Jarkko ja Sauli Moision taistelu Jarkon lain mukaisista palveluista ajautui viime kevät-kesällä umpikujaan.

Kunta oli jo aiemmin lopettanut palkanmaksun Saulille henkilökohtaisen avustajan työstä. Syynä oli, että Sauli ei olisi hoitanut poikaansa riittävästi.

Moisio: "Joo, näin tosiaan väitetään. Joka kerta kuitenkin työaikalista on esitetty palavereissa, josta ilmenee, että tosiaankin joka kuukausi on hoidettu vähintäänkin sen verran kuin sopimuksessa edellytetään."

Juonto: Toukokuussa Asikkalan sosiaalihuollosta vastaava Hollolan kunta päätti, että Jarkolle järjestään ympärivuorokautinen palveluasuminen ”hänen tarpeensa mukaisesti”.

Lukija: Tässä tapauksessa on lisäksi huomioitava se, että ei ole mahdollista perustaa palveluasumista toimivalla tavalla henkilökohtaisen avustajan palvelun varaan, koska Jarkko Moisio ei pysty erittäin vaikean vammaisuutensa johdosta toimimaan työnantajana ja ilmaisemaan tarpeitaan.

Juonto: Jarkkoa ei toisin sanoen enää voisi hoitaa kotona.

Harri Koivu: "Kyllähän siinä lähtökohtana vaikeavammaisen henkilön tai kehitysvammaisen henkilön osalta, että kyllä se hänen toimeentulonsa ja hoitonsa turvataan. Et kyllä siinä se tällasen, ite sen sillä tavoin näen."

Juonto: Kesäkuussa kehitysvammaisten palveluihin erikoistunut kuntayhtymä Eteva tarjosi Jarkolle hoitokotipaikkaa Lammilta. Laitos sijaitsee 30 kilometrin päässä Jarkon kotoa. Siellä on tarkoitus arvioida Jarkon hoidon tarve. Myöhemmin Jarkko siirtyisi ehkä rakenteilla olevaan Launeen hoitokotiin Lahteen.

Sauli Moisio on kieltäytynyt ottamasta Jarkolle tarjottua paikkaa vastaan. Hänellä on huonoja kokemuksia Jarkon kohtelusta kunnallisessa hoitoyksikössä. Pojan selän tukirauta irtosi epäselvissä oloissa pari vuotta sitten.

Moisio: "En tiedä sitten, oliko hoitajan piittaamattomuutta vai laiskuutta olla nostelematta Jarkkoa. Siellä semmoinen riskinpuoleinen asukas Jarkkoa aina nosteli ja ilmeisesti pudotti tai sitten muuten.. Jarkko tuli kotiin, ja valtava kipu päällä. Puoltoista vuotta me käytiin lääkärissä, sairaalassa, milloin missäkin selvittämässä tätä kipua. Nyt sitten viime keväänä teholla, kun Jarkko oli, niin röntgen-kuvista ilmeni, että siellähän on skolioosiraudoitus pettänyt. Ja tää käväistiin sitten Tampereella hoitamassa. Operaatio, abouttiarallaa tunnin verran siitä, kun Jarkko meni uneen, oli jo hereillä ja rauta kiinni. Kipu loppu siihen."

Juonto: Peruspalvelukeskus Oiva järjestää sosiaalihuollon palvelut asikkalalaisille. Se lakkautti kesäkuussa kaikki muut Jarkon palvelut paitsi kehitysvammaohjaajan ja kuljetuspalvelun.

Moisio: "Viime kesäkuusta lähtien olen joutunut sitten olemaan Jarkon kanssa 24/7 täysin korvauksetta, vailla mahdollisuutta käydä töissä, hankkia toimeentuloa. Tätä ainakin minä kutsun orjuuttamiseksi."

Juonto: Sauli Moisio on toistaiseksi tullut toimeen säästöillään ja omaisten avustuksilla.

Kuva: Sauli Moisio lajittelee lääkkeitä dosettiin. Sosiaalijohtaja Harri Koivu katsoo kameraan. Sipola näyttää Koivulle tietokoneelta videokuvaa.

Juonto: Oivan sosiaalijohtaja Harri Koivu ei suostu kommentoimaan Jarkon tapausta.

Sipola: "Mulla on tässä kuvamateriaalia yhdestä teidän asiakkaastanne. Haluaisitko katsoa tätä hieman?”"

Koivu: "En mä kommentoi asiakaskohtaisia asioita, on ne sitten muiden asiakkaita tai meidän asiakkaita. En niitä kommentoi täs yhteydessä."

Sipola: "Just. Eli katsominenkin on kommentoimista, vai?"

Koivu: "No, me ei mennä siihen keskusteluun."

Juonto: Haastattelun jälkeen Koivu suostuu kuitenkin katsomaan videon. Hän toteaa Jarkon tapauksen olevan selvä: peruspalvelukeskus on päättänyt järjestää Jarkolle asuinpaikan muualta kuin omasta kodista. Tämän vuoksi hän ei enää tarvitse palveluita kotiinsa.

Kuva: Hoitaja puhdistaa Jarkko Moision alaselässä olevaa haavaa. Hoitaja ja Sauli Moisio juttelevat.

Juonto: Jarkon huonot kokemukset laitoshoidosta jatkuivat viime kesänä.

Moisio: "Oman uupumisen takia Jarkko oli terveyskeskuksen vuodeosastolla viikon verran. Ja kun joku talousnero on laskenut, että kun on viiden litran vaipat ja kolmen litran nesteytys, vaippoja tarvitsee vaihtaa kerran vuorokaudessa. Uloste poltti Jarkon selän herkän nahan sitten rikki. Ja siitä kun haava lähti pahenemaan, niin Jarkon alaraajat halvaantu. Ja nyt tässä ollaan sitten kolme kuukautta odotettu, että lääkärit pohtivat mistähän moinen johtuu. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulehdus on selkäydinkanavassa."

Juonto: Sauli Moisio hoitaa poikaansa Jarkkoa jatkuvasti. Hän on vastuussa Jarkosta 24 tuntia vuorokaudessa.

Sipola: "Mikset voi hyväksyä tätä, että Jarkolle tarjotaan paikkaa hoitokodissa ja sinä voisit tehdä normaalisti töitä ja Jarkko olis sitten täällä viikonloput tai muuten sovitusti?"

Moisio: "Tää on melko pitkälle perustuslaillinen kysymys, Hallinto-oikeus katsoi Jarkon vammaispalvelulain mukaiseksi vaikeavammaiseksi, jolle kunnan on järjestettävä ympärivuorokautinen asumispalvelu hänen kotiinsa. Jarkon koti on täällä."

Juonto: Myös edunvalvojan mielestä Jarkon paras asuinpaikka on nykyinen koti.

Moisio: "Se vanha palvelurakenne kokonaisuudessaan oli erittäin toimiva. Toimin Jarkon henkilökohtaisena avustajana 40 tuntia viikossa, Jarkko oli arkipäivisin päivätoiminnassa, ja sitten Jarkolla oli erittäin motivoitunut, hyvä perhehoitaja yks viikonloppu kuukaudessa."

"Jarkolle voidaan palkata lisää henkilökohtaisia avustajia. Itse olen valmis lisäämään omaa panostani jossakin määrin ja tietyin ehdoin, jotta pystyn myös itse pitämään lomaa ja omasta kunnostani ja psyykestä huolta esimerkiksi viikon kuukaudessa. Muuten olen valmis tekemään näitä ympärivuorokautisia tuntimääriä. Mutta tätä keskustelua ei ole vielä aloitettukaan…"

Kuva: Kristiina Skog ja Kimi ovat kaupassa.

Juonto: Kyse viime kädessä siitä, miten kunnat suhtautuvat vaikeasti vammaisiin ja heitä hoitaviin omaisiin. Onko heillä samat oikeudet kuin muilla kuntalaisilla?

Sivula: "Jos käytännössä lakeja sovellettaisiin siten kuin niihin on oikeudet kirjattu ja mitä ne lain tavoitteet on, niin sillon asiat olis tosi hyvin."

Skog: "Ymmärtämystä mä en ole kyllä kokenut vielä tähän mennessä, vaikka mä olen täällä -97 vuodesta asti ollu. Me ollaan niitä pirulaisia, jotka vie kaupungin rahoja. Vähän tämmöinen fiilis tulee."

Remes: "Korvausluokat on pienemmät kuin, kun siinä aikasemmassa ohjeessa, mutt edelleen ihan lain mukaiset, ja tuota hyvinkin vertailukelpoiset tässä valtakunnassa."

Skog: "Mun mielestä me tarvitaan meidän ihmisoikeudet, se on oikeastaan tässä se tärkein. Me ollaan ihmisiä. Mä oon ihminen ja toi poika on ihminen. Sit meillä on vielä se isompi veli vielä tossa, joka joutuu kattomaan tätä kaikkea tosta sivusta."

Skog: "Mä tiedän sitten sillä toisella aivopuoliskolla, että Kimin pitää kohta muuttaa, mut mä en tiedä, oonko mä valmis siihen, koska se on niin iso, niin iso asia."

Sipola: "Niin. Sano vielä, mikä siinä eniten mietityttää tai pelottaa?"

Skog: "Se on se pelko, mitä mä teen sen jälkeen. Oonks mä hengissä vielä silloin? Varsinkin, jos pojat sit samoihin aikoihin muuttaa pois, mulla jää kyllä tuplatyhjä pesä. Se on mun mielestä hirveän, hirveän pelottavaa."

Kuva: Jarkko ja Sauli Moisio ovat katsomassa jääkiekko-ottelua Lahdessa.

Moisio: "Se on se ongelma, mikä voi kohdata ketä tahansa meistä millon vaan, omaa lasta – koululta soitetaan, että liukumäessä kaatui ja kilautti päänsä. Tilanne on tämä. Ja tämän takia tän pitäis koskettaa kaikkia, koska jos me hyväksytään tämmöinen liikennevakuutusyhtiömäinen ajattelu että ”ei kannata korjata, paalaamoon, lunastukseen”. Paitsi vammaisten kohdalla ei edes ole lunastuksesta kyse, vakuutusyhtiöltä saa sentään autosta pienen korvauksen."

"Jarkolle on pyritty antamaan niin hyvä elämä kuin suinkin mahdollista. Varmaan paljon enemmän olis pitänyt tehdä ja… mutta resurssit on rajallisia ja voimavarat on rajallisia. Mutta kaikki se, mitä on pystytty antamaan, on Jarkolle annettu. Jarkko on mahtava ihminen ja ansaitsee puolestapuhujan."

LOPPU