Kommentteja Voimalasta

Viimeisimmässä Voimalassa esiintyivät Jorma Hynninen ja Jan Segerstam.

Jan Segerstam osoittautui todella sympaattiseksi, älykkääksi, sivistyneeksi ja rakastettavaksi ihmiseksi!!

Hän sai kaikki sympatiapisteeni!
Tuollaisia miehiä enemmän tähän maailmaan, kiitos.

Seuraavaksi luen NYT! Minna Lindgrenin kirjan Leif Segerstamista.

Päiväkotityön ammattilaisena yli 30v ja kolmen oman jo aikuisen lapsen äitinä seurasin kiinnostuneena eilisen Voimalaa ja kuuntelin etenkin Erja Rusasen ajatuksia. Olen samaa mieltä siitä, että alle 3v paikka ei ole päiväkotiryhmä.

Hän perusteli sen lapsen psykologisella kypsymisellä. Yhteiskunnan asia olisi tarjota vaihtoehto ja mahdollisuus hoitaa lapsi kotona vanhempien niin halutessa. Mikäli päiväkoti valitaan, ryhmän tulisi olla riittävän pieni ja lapselle tarjolla mahdollisuus luoda luottamussuhde ensin yhteen hoitajaan ja sitten laajentaa muihin aikuisiin. Luottamuksesta syntyy hyvä kiintymyssuhde myös hoitajaan.

Usein käy niin, että lapsi itse suunnistaa valitsemansa aikuisen luo. Luultavasti hänen "tuntosarvensa" ovat tunnistaneet esim. empaattisen ja välittävän persoonan tai sitten läheistä ihmistä muistuttavan hoitajan.

Asia jota vanhemmille haluaisin välittää, on se, että kodin tavalliset iltapuuhat kaikessa rauhassa riittää lapselle hoitopäivän jälkeen. Ei alle kouluikäinen kaipaa muita aktiviteetteja. Hoitopäivä on hänelle työpäivä ja illat pitäisi rauhoittaa muilta menemisiltä.

Mielelläni olisin enemmänkin kuullut Erja Rusasen ajatuksia. Hän tuntee päiväkotihenkilöstön huolen lapsesta, eikä taatusti halua äitejä syyllistää vaan herätellä meitä kaikkia ja etenkin päättäjiä. Ikävään kommentointiin toimittaja mielestäni syyllistyi ja mielestäni mitätöi Rusasen viestin todetessaan lopuksi:" Nyt lopetetaan tämä äitien syyllistäminen."

Ohjelmassa Pikku keisarit ja turvattomat reppanat sosiologi Elina Oinas sanoi jotenkin niin, että vanhemmat murehtivat nykyään hirveästi sitä ovatko he hyviä vanhempia.
Huomautan vain, että omien havaintojen mukaan vanhemmuus on nykyään jonkinlaista kilpaurheilua tai statuskilpailua jossa hyvää vanhempaa esitetään muille vanhemmille. Toisin sanottuna vanhemmuus näyttää olevan suorittamista.
Lapset eivät välttämättä koe näitä muotovaliovanhempia hyvinä vanhempina.
Joten kyllä, vanhemmat murehtivat vanhemmuuttaan paljon mutta se mitä vanhemmat kokevat antavansa lapsilleen ei ole välttämättä sama kuin mitä lapset kokevat saavansa.

Oli hienoa kuulla ei alan ammttilaisten ajatuksia. Ohjelmassa puhuttiin myös Winterhoffista. En ole lukenut hänen kirjojaan, mutta tunnistin lehtijutuista hänen ajtuksensa. Vanhemmat eivät mielestäni ole sitä tai tätä, vaan tässä yhteiskunnassa syyllistetään koko ajan pienten lasten vanhempia siinä määrin, etteivät he enää näe metsää puilta, koska koko ajan on yritettävä olla se joku muu kuin mitä on.
Minulle on käsittämätöntä, että meillä ei nähdä kuinka aina koko yhteiskunta kasvattaa...ja se yhteiskunta olemme me jokainen.
Kiintymyssuhteiden sijaan olisi tärkeämpää keskustella, miten luodaan luottamuksellinen suhde lapseen esim päivähoidossa, kuitenkin niin että emme lupaa sellaista mitä emme voi luvata...sitä, että huomisesta emme koskaan tiedä.

Minkä ihmeen takia Voimala tekee silkkaa mainosta Aki Louhimiehen uudesta elokuvasta! Ohjelmaa puffattiin lastenkasvatusteemalla mutta tämän on pelkkää leffamainosta. Journalistista kritiikkiä, kiitos!

Hei!

Katsoin tuon Voimalan Salatusta suhteista. Jotenkin ihmetytti naistutkijan ymmärtämättömyys naisen ja miksei miehenkin vaistoista, kun hän antoi ymmärtää, että meillä ihmisillä on monta roolia, eikä välttämättä ole vahingollista, vaikka olisikin salasuhde ja siitä voi saada voimaa jne.

Aivan kun kumppani ei vaistoaisi, että kaikki ei ole nyt ok. Ei hän tosin välttämättä tiedä, missä on vika, mutta tietää kyllä, että jotain on pielessä, jos toisella on toinen tai jopa silloin, kun toinen vain ajattelee muita naisia/miehiä.

Siis tarkoitan sitä, että ainakin minä olen monta kertaa naisena vaistonnut mieheni kanssa rakastellessani, että vaikka fyysinen osa hänestä on sisälläni, niin ei hän suinkaan minun kanssani rakastele, vaan hän rakastelee exiensä ja ihastuksiensa kanssa. Olen kokenut itseni todella petetyksi ja hyväksikäytetyksi silloin.

Oman moneen kertaan testatun kokemuksen myötä voin olen vahvasti sitä mieltä, että hminen rakastelee sen ihmisen kanssa, johon hänen mielensä on täysin keskittynyt ja se fyysinen kumppani on melkein kuin hyväksikäytetty keho, väline omaan - voisi jopa sanoa itsekkääseenkin seksuaaliseen nautintoon, sillä eihän sellainen kumppani voi seksissä antaa sinulle itsestään niin paljon, joka on keskittynyt ajattelemaan rakastellessa ihan muuta ihmistä.

Puolisen vuotta seurasin sitä, milloin mieheni on mielessään minun kanssani ja milloin jonkun tai joidenkin toisten ja sitten kysyin suoraan ja hän sanoi suoraan, että olen täysin oikeassa - vaistonnut ihan oikein. Hän oli lukenut monien psykologien sanovaan, että fantasiointi on täysin sallittua parisuhteessa ja tuo jopa piristystä siihen.

Olen täysin eri mieltä, mutta ehkä se johtuu siitä, että minua on aiemmassa suhteessa petetty sekä fyysisesti että henkisesti ja monta kertaa. Lopulta päätin kostoksi pettää itsekin ja kaduin, sillä huono omatunto seurasi vuosia, salailu sairastutti minut. Vieraannuin miehestäni ja lopulta tuli ero.

Tämä nykyinen mieheni lupasi, ettei rakastellessa ajattele muita, etten pahoita mieltäni ja seksimme paran huimasti - kumpikin nauttii selvästi enemmän kuin ennen.

Sitten - herkkävaistoinen kun olen, tunsin, ettei kaikki ole ok. Hän katsoi minua jotenkin siten, etten kokenut hänen nauttivan näkemästään.

Selvisi, että mieheni välillä masturboi ja katselee seksiä netistä. Olihan se helppo huomata siitäkin, että hän ei ollut innostunut seksistä. Ei tuntunut hyvältä. Juttelimme siitäkin asiasta pitkään, mutta hän ei ollut valmis sitä lopettamaan.

Sitten aloin tehdä sitä itsekin ja huomasin jotain, mitä en ollut tullut ollenkaan ajatelleeksi. Aina kun illalla hivelin mieheni ihania lihaksikkaita jalkoja, niin mieleeni nousikin assosiaatioita aiemmin näkemistäni seksivideoiden miehistä. Viikkojen kuluessa huomasin vertailevani aina vain enemmän mieheni vartaloa nettimiesten vartaloihin, jotka miellyttivät enemmän, enkä lopulta enää edes kaivannut seksiä mieheni kanssa, vaan nettiseksi riitti hyvin ja sama tilanne oli miehelläni - hänellä oli omaa seksiä seksivideoiden naisten kanssa ja varmaan minäkin näytin vähemmän seksikkäältä kun en kuitenkaan mikään missi ole, vaan ihan keskivertonätti nainen.

Kävi siis niin, että erkanimme vähitellen toisistamme....Aloimme riidellä helpommin jne. Lopulta oli mielessä avioero ja siihen liittyvät riidat. Keskustelua oli päiväkausia ja paljon. Emme eronneet. Nyt yritämme luopua nettiseksistä ja masturboinnista, sillä meidän suhteelle se ei todellakaan ollut hyväksi. Rakastelu eilen oli pitkästä aikaa todella ihanaa!

Tutkijoiden pitäisi enemmän tutkia salailun ja valheiden vahingollista vaikutusta parisuhteelle!!! Pitäisi myös tutkia, kuinka syvä ja kaunis suhteesta voi tulla kun siihen ei liity muita ihastuksia ja pariskunta panostaa toisiinsa kaiken seksuaalienergian ja rakkauden.

Voimalassa puhunut mies oli oivaltanut jotain todella hienoa. Onnea hänelle ja hänen vaimolleen!

Ohjelmaan 24.1.2011 liittyen.
Nimim. Yksin jäävä? toi esiin näkökulman, jota itsekin heti mietin. Yhteen ohjelmaan ei tietenkään saa mahtumaan kaikkea, mutta edes yksi lause tai viittaus kolmannen osapuolen näkökulmaan olisi tehnyt hyvää. Myös lyhyeksi jäänyt keskustelu rehellisyyden ja avoimuuden merkityksestä parisuhteessa jäi askarruttamaan. Kuten yksi keskustelijoista sanoi, seksuaalisia fantasioitaan ei kenenkään tarvitse paljastaa, mutta kolmas osapuoli ei ole fantasiaa vaan todellinen elävä olento, jolla jopa on tunteet. Olen myös pohtinut, millaiselle perustalle pariterapia rakentuu ja mitä hyötyä siitä on, jos (esimerkissäni) mies ei ole voinut 28 vuoden aikana kertoa vaimolleen, että hänellä on jopa yhteinen lapsi salatusta suhteesta eikä vaimo sitä tiedä. Nyt menossa on aviokriisi ja käydään pariterapiassa. Helppoa ei tietysti ole kertoa, kun vaimo kiristää itsemurhauhkauksilla, seuraa miehen puhelinta, menemisiä ja rahankäyttöä. Voiko ketään väkisin pitää? Salattu nainen on aikoinaan jätetty valitsematta, koska "hän on niin vahva, että selviytyy yksin lapsenkin kanssa toisin kuin vaimo". Hän ei suostunut viranomaisten painostukseen isyyden selvittämiseksi, koska isyyden voi tunnustaa vain isä ja jotta suhde isään säilyisi hyvänä. Isä ei sitä tehnyt, koska "haluaa pitää asian salassa ja koska on tottunut tiettyyn elintasoon". Mitä kolmannesta osapuolesta ajateltaisiin, jos hän alentuisi samanlaiseen kiristämiseen kuin vaimo? Hänestä tuntuu, että koko pitkä piilossa pysyttely on ollut täysin hyödytöntä ja miettii mitä kaikkea on menettänyt. Mutta nyt lapsi on jo aikuinen ja hänellä on oikeus toimia kuten parhaaksi näkee. Asia hoituisi hallitummin, jos mies itse saisi rohkeutta puhua ja ottaa yhteyttä myös poikaansa eikä vain lähettää terveisiä äidin kautta.

Victoria Milanin jäsenenä, kirjoitin pitkän jutun,mut himskatti kun ei sivusto huolinut juttua! Uuvestaan en rustaa,se on jämpti...

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta ja keskustelijoiden valinnoista - erityisen kypsää ja toisetn näkemys huomioivaa keskustelua. Monia tärkeitä näkökulmia tuli keskustelussa esille ja varmasti uskottomuuden ja pettämisen ongelmien kanssa painiskelevat saivat paljon vertaistukea ohjelmaa katsottuaan. Mutta yksi oleellinen osa jäi käsittelemättä: entä kolmannen osapuolen selviytyminen? Ohjelmassa tuli vahvasti esille vaihtoehto vanhassa suhteessa pysymisen tärkeydestä ja sen eteen työskentelemisestä ja sitä kautta selviytymisestä. Esille tuotiin jopa syrjäsuhteen tietynlainen hyödyntäminen vakituisen suhteen ongelmien ratkaisussa. Mutta kenen hyvinvoinnin kustannuksella - entä se salasuhteen kolmas osapuoli? Hänkö on vain mukana seikkailunhalusta ja on pelkästään tyytyväinen elämäänsä kun hänen rakastettunsa päättääkään jäädä vanhaan suhteeseensa? Aiheesta keskusteltaessa ei mielestäni voi unohtaa "hävinneen" osapuolen kohtaloa. En tiedä onko heitä tutkittu, mutta rohkenen väittää että hylätyksi tuleminen jättää moniin traumoja, jotka voivat pilata parisuhteen yritykset koko loppuelämäksi. Tarkoitan sinkkuna salasuhteessa olevan asemaa, joka on pettämisprojekteissa kaikista heikoin. He rakastavat ehkä vilpittömästi ja luulevat rakkautensa riittävän, mutta toinen parisuhde vie voiton ja heille ei jää mitään. Nämä ihmiset ovat potentiaalisia syrjäytyjiä - eivät ne jotka parisuhteessa pettävät! Heidän hyvinvoinnistaan tulisi olla enemmänkin huolissaan kuin vain todeta,että Viktoria Milan sivusto on tehnyt heille palveluksen pitämällä varatut poissa sinkkujen treffipalstoilta!

Toinen Voimalan juontajista esitti kommentin Suomessa tapahtuvista tapoista, joihin liittyy uskottomuus.
Ehdottomasti kannattaa tarkistaa. Ehkä toimittaja ei tarkoittanut asiaa niin kuin sen ymmärsin. Että siis tapettu olisi ollut uskoton.
Nimittäin yleensä on niin, että tappaja itse on ollut uskoton muun henkisen ja ruumiillisen väkivallan lisäksi.
Puoliso on joutunut lähtemään suhteesta näistä syistä ja pelon vuoksi.
Kannattaa tarkistaa asia , jos siitä on tehty tutkimuksia.